Aikamme Vietnamissa lähestyessä loppuaan olimme todellisen pyörällä päästämme:
viimeisten viikkojen aikana tutuiksi olivat nimittäin ehtineet tulla niin erilaiset luonnon ihmeet, suurkaupunkien syke, rantakohteiden letkeät tunnelmat sekä tietysti omatoimisen motskarimatkan aiheuttamat pöhinät Kiinan rajan tuntumassa.

Olimme saaneet tältä maalta enemmän kuin toivoimme, mutta vielä olisi tilaa ja energiaa yhdelle uudelle seikkailulle ennen Thaimaan auringon alle siirtymistä.
Kovin kauaa meidän ei tarvinnut näitä suunnitelmia tehdä, sillä Afrikan ajoiltamme tuttu Duara Travels sattui omaamaan kohteita myös Vietnamissa.

Kizimkazin kokemuksemme Afrikassa oli sen verran ainutlaatuinen ja mieleenpainuva, ettei tämä valinta voinut olla ainakaan huono vaihtoehto (tsekkaa Elämää Kizimkazin kylässä-postauksemme, tai video, mikäli kaipaat muistutusta asiasta).

Duaran ja heidän erityisnopean palvelun ansiosta otimmekin sitten suunnan kohti Hanoin lähistöllä sijaitsevaa Yen Phun kylää, jossa sijaitsi meidän kotimme seuraavan kolmen yön ajan.

Kielikylpyä ja kyläelämää

Yen Phu on kylä jota ei ole kokoon katsomista.
Pienuudestaan huolimatta suhinaa ja surinaa riittää aamusta iltaan ja innokkaita rupattelukavereita löytyy joka puolelta, oli sitä yhteistä kieltä tai ei.
Yksinäistä siellä ei siis varmasti ole, varsinkaan jos pienoinen kielimuuri ei haittaa.

Matkasimme kylään yhdessä isäntäperheemme pojan, Domin kanssa, joka iloksemme taisi englanninkielen käytännöllisen taidon.


Muutaman tunnin bussi- ja kävelymatkan aikana pääsimme siis näppärästi kärryille niin kylän historiasta kuin nykyhetkestäkin ja olimme enemmän kuin valmiita nauttimaan autenttisesta oleskelusta käsityöläisten ja maanviljelijöiden keskuudessa.

Määränpäässä nämä palleroiset otettiin iloisesti Google Translatea hyödyntäen vastaan ja hetken asettumisen jälkeen pääsimmekin itse asiaan, nimittäin syömishommiin yhdessä isäntäväkemme kanssa. Voiko sitä parempaa paikkaa kuulumisien vaihdolle kuvitellakaan kuin herkullisten ruoka-annosten ja riisiviinan äärellä? 😉

Fasiliteetit ylittivät odotuksemme kirkkaasti ja olivat Vietnamin aikamme parhaimmistoa: talo oli vastikään rakennettu, huonekalut uusinta uutta ja mekin saimme vastoin odotuksiamme oman makuu- sekä kylpyhuoneen.
Kyllä siellä sitten kelpasi omassa rauhassa köllötellä.
Kuumuudesta ja kivikovasta sängystä huolimatta. 😉

Teeseuraa tarjolla

Seuraavina päivinä kuljeskelimme kylässä ja joimme teetä varmaan enemmän kuin koko menneen vuoden aikana yhteensä.
Oli kyseessä sitten kauppa, yksityistalo tai verstas niin teekutsuja satelee joka puolelta ja on enemmänkin sääntö kuin poikkeus istahtaa ohikulkumatkalla nauttimaan kupillinen kuumaa vastaantulijoiden kanssa.
Mikäs sitä siinä on sitten maailmanmenoa tai ainakin kyseisen kylän meininkejä ihmetellessä.

Teehetkien ohella pääsimme myös seuraamaan paikallisten maanviljelijoiden arkea, ihailemaan käsityöläisten aikaansaannoksia sekä tietysti kikattelemaan kylän lapsien kanssa. Tuli sitä iltojen hämärtyessä vastaan muutama karaokekutsukin ja olimme suorastaan äimistyneitä kohtaamiemme karaokelaitteiden massiivisuudesta.
Maanläheisestä elämäntyylistään huolimatta karaokea lallatetaan nimittäin isosti ja täysillä. Sekä ilmeisen aktiivisesti. Wuhuu.

Domin palattua takaisin kaupunkiin jäimme kommunikoinnissa melko pitkälti Google Translaten ja kehonkielen varaan, mutta se ei menoa haitannut.
Hymyllä korvattiin se, mihin sanoja ei löydetty ja kylän lasten kanssa puuhasimme paljon kaikenlaista, joihin verbaaliutta ei aina vaadita:
nautimme päivästä, tarkkailimme ympäristöä, kiipeilimme puissa ja leikimme.

Mieluusti olisimme kyllä kuulleet kyläläisten sekä isäntäperheemme vanhempien, Hain ja Thinhin tarinoita vuosien varrelta, mutta kuten olemme huomanneet – jotain pitää jättää myös seuraavaan kertaan.

Yen Phu kokemuksena

Kizimkazin kokemukseen verrattuna Yen Phu ei räjäyttänyt tajuntaamme, mutta osasyynä on varmasti myös pohjalla olevien matkapäivien määrä.
Kizimkazin vierailun aikoihin olimme olleet tien päällä vasta noin kuukauden, Yen Phun taas kohtasimme reissattuamme jo 11 kuukauden ajan ristiin rastiin eri kulttuureissa.
Itse Vietnamissakin olimme jo ehtineet näkemään sekä kokemaan vaikka mitä.

Mutta huono kokemus tämäkään ei ollut missään nimessä.

Vaikka varsinaista aktiviteettia kylässä ei niinkään ole, niin juurikin tuo pienen kylän yksinkertaisuus ja atmosfääri on kokemisen arvoisia asioita.
Yen Phuhun tullaan kokemaan, ei tekemään asioita ja se on juuri sopiva paikka esimerkiksi Vietnamin valloituksen aloittamiselle.

Kuten koko maailma, niin myös Vietnam turistoituu ja länsimaalaistuu kovaa vauhtia. Koskemattomia, alkuperäisen autenttisia paikkoja on koko ajan hankalampi löytää sillä turistien kädenjälki tuntuu ylettyvän pienimpiin perähikiöihin asti.
Länsimaalainen ihminen nähdään helposti pelkästään rahanlähteenä ja varsinaista ihmisten välistä kohtaamista ei aina tapahdu.

Tästä syystä kylät kuten Yen Phu ovat tärkeitä paikkoja kulttuurin nälkäisille matkalaisille. Ne ovat suunnattu juuri niille, jotka haluavat reissata suhteellisen helposti sekä turvallisesti mutta ilman TripAdvisorin ja Lonely Planetin suosituksien aiheuttamaa väenpaljoutta.

Duara Travelsin toiminta on mielestämme hienoa ja tuemme sitä mieluusti jatkossakin.

Kiitos Duara ja kiitos Yen Phu. On ollut ilo kohdata. 🙂

IMG_6585