#Lomaa lomasta

Rarotongassa oli meille paratiisia riittämiin, mutta päätimme tsekata myös Cookinsaarien toisenkin saaren, Aitutakin.

Matkustaminen sinne sujui näppärästi pienkoneella joka kuljetti meitä aivan käsittämättömän merimaiseman yläpuolella!
Aivan kuin olisimme lentäneet sinisessä tyhjiössä sillä maankamarasta ei näkynyt merkkiäkään ennen Aitutakia.

Ja kun se Aitutaki sitten noin puolentoista tunnin päästä näkyi, niin siinä sitten olikin näkyä kerrakseen. 🙂

Loma säästöluokassa

Häämatkalaisten suosiolla ratsastava Aitutaki on isosiskoaan Rarotongaa vieläkin kalliimpi lomapaikka.
Maksoimme majoituksestamme 60 euroa yöltä ja se oli yksi halvimpia majapaikkoja, jonka saarelta löysimme.

Tämä ”säästöluokan” bungalowi sijaitsi melkein rannan tuntumassa, kävely lempeään meriveteen kesti noin 2 minuuttia.
Vesirajassa sijaitsevat majapaikat olisivat maksaneet melkein tuplasti enemmän.
Kyllä siis kannatti säästää.

Majapaikkamme tarjosi myös ilmaisia kajakkeja, joista otimmekin kaiken ilon irti!
Meloimme muun muassa vähän matkan päässä sijaitseville autioille saarille, joissa leikimme into piukeina haaksirikkouteina ja lilluttelimme keskellä laguunia nauttimassa auringosta sekä raikkaasta meri-ilmasta.

Ruokapolitiikan hoidimme mukaan pakatuilla pussikeitoilla ja nuudeleilla, sillä valitettavasti saaren hinnastot eivät olleet ystäviä meidän lompakon kanssa.

Mutta eipä nuo nuudelitkaan huonoilta niissä maisemissa maistuneet.

Maunga Pu

Tarina kertoo että Maunga Pu, Aitutakin korkein kohta (124m) kuului alunperin Rarotongan saarelle.

Aitutakin asukkaat olivat kovin kateellisia Rarotongan kukkuloista, joiden varjo mahdollisti laiskottelun pitkin päivää, kun taas heillä ei ollut saarella edes pientä mäen nyppylää. Siispä he päättivät pihistää itselleen vuoren.

Ryöstöretki suoritettiin yön pimeinä tunteina, mutta valitettavasti veneretki verotti saalista ja osa vuoresta katosi meren uumeniin. Aitutakille rantautuessa mukana olikin enää vain vuoren huippu, Maunga Pu.

Rarotongalaiset olivat tietysti aluksi kovin vihoissaan tästä törkeästä ryöstöstä ja suunnittelivat tiukkoja kostotoimia. Vuoren puuttuessa aurinko nimittäin pääsi porottamaan saarelle pitkin päivää ja työnteko oli ajoitettava aikaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan. Yllätyksekseen rarotongalaiset kuitenkin alkoivat nauttimaan tästä rytmistä ja päättivät lahjoittaa vuoren huipun Aitutakille.

Ja niin oli taas rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto.

Me tietysti halusimme tsekata tuon kyseisen vuoren ja päräytimme sen puoliväliin skootterilla, josta jatkoimme jalkapatikalla huipulle asti.
Myönnettävä on, että niissä hellelukemissa olimme totaalisen naatteja kaikesta kapuamisesta, mutta näköala oli todellakin vaivan arvoinen!

IMG_3556

Emme ole koskaan olleet paikassa, jossa jättimäisen laguunin lisäksi kaikkialla näkyy vain merta, merta ja vielä lisää merta. Turkoosia sellaista!
Näky oli kuin suoraan satukirjoista!

Satukirjamainen oli myös vuoren huipulla vietetty auringonlaskun aika, sillä
pääsimme nauttimaan niin värien loistosta, lempeästä iltatuulesta, hiljaisuudesta sekä sudenkorentojen siipien iskuista.
Ja kyllä. Seuranamme oli kymmenittäin sudenkorentoja!
Olemme ihan varmoja, että tuo oli paikka jossa yksisarvisetkin asuvat!

Kaljaa pöytään!

Illan hämärinä tunteina satuimme eksymään Aitutakin golf-klubille, jossa paikalliset mielivät juhlistaa elämää erityisesti lauantaisin.
Ja kappas kehveliä, satuimme juuri lauantaina paikalle! 😀

Tarkoituksemme oli suorittaa klubilla vain pikavisiitti, mutta yhtäkkiä huomasimme istuvamme paikallisen herra isoherran aka jonkinsortin kyläpäällikön pöytäseurueessa. Siinä me sitten kuuntelimme heidän tarinoitaan Cookin saarien historiasta, nykypäivästä sekä tulevaisuudessa ja keskustelimme elämääkin suuremmista asioista.

Cookinsaaret ovat heidän mielestään muuttuneet viimeisen viiden vuoden aikana suuresti ja kasvava turismi tulee nopeuttamaan muutosta vielä entisestään.
Muutama vuosi sitten saarilla ei kuulemma ollut juuri mitään, mutta nykypäivänä tarina on jo ihan toinen. Yksinkertainen, osittain jopa alkeellinen elämä on kyllä mahdollista vielä muutamalla saarella, mutta Aitutaki ja Rarotonga kehittyvät jatkuvasti. Ja nopeasti.
Mikäli siis haluat nauttia maori-kulttuurista sekä koskemattomasta luonnosta, niin suosittelemme pakkaamaan laukun n-y-t ja hyppäämään koneeseen. 😉

Ilta oli huikea ja keskustelun lisäksi löysimme itsemme useaan otteeseen myös tanssilattian puolelta. Lattiana tosin toimi nurmikko, mutta kuka näitä laskee.

Maorit syövät paljon, mutta sama koskee myös juomapolitiikkaa.
Emme mitenkään päin pysyneet tahdissa mukana, vaikka pöytään kannettiinkin virvokkeita jos minkälaisia. 😀

Onnistunut irtiotto

Loma lomasta eli hyppely paratiisista toiseen oli ihana ja onnistunut.

Aitutakille tehdään paljon päiväretkiä Rarotongalta käsin, mutta suosittelemme viipymään siellä pidempäänkin. Itse saimme nauttia saaren tarjonnasta kolmen päivän ja kahden yön ajan, mutta pidempäänkin olisimme viihtyneet.
Vastaaviin paikkoihin ei ihan joka päivä nimittäin pääse. Halpaa se lentely ei ollut, mutta todellakin sen arvoista.

Päiväretket pitävät usein sisällään veneretken laguuneilla, jota tietenkin kaupataan unohtumattomana ja ainutkertaisena elämyksenä.
Jos jätät sen väliin niin kadut lopun ikääsi.

Noh.. meidän omatoimimatka ei pitänyt sisällään veneilyä, eikä se jäänyt harmittamaan.
Ei todellakaan.
Koimme saaneemme saaresta irti enemmän kuin riittämiin.

Me olemme sanattomia.