#V8

Las Vegas.

Pelkkä sanan kuuleminen laittaa meillä kunnon korvamadon raikaamaan. Puhumattakaan vilkkuvista värivaloista ja hauskanpidosta, jotka alkavat välittömästi hyörimään mielen syövereissä.

Että ei siinä muuta kuin reppu selkään, bussi alle ja kohti tuon madon hokemaa määränpäätä! Woopwoop!

Vivaaaaaaaaaa Las Vegas, vivaaaaaaaa Las Vegas!!

Läpi Nevadan autiomaan

Synkkä ja myrskyinen yö oli takana, mutta Los Angelesin aurinko oli vielä toistaiseksi pilven takana.
Tai nukkumassa.
Olimme nimittäin liikenteessä jo ennen kukon ensimmäisiä kiekaisuja.

Suuntana oli huitsinhieno Nevada ja kulkuneuvona vanha kunnon Greyhound.
Ihmeeksemme ja kummaksemme bussi lähti melkein täsmällisesti matkaan vaikka edellisen päivän kivivyöryt ja tulvat olivat aiheuttaneet Kaliforniassa ongelmia jos minkämoisia.

Jos aamukahvin saa nauttia legendaarisen Route 66:n varrella samalla kun ihailee auringonnousua erämaassa, niin ei sitä ihan huonoksi aamuksi voi varmaan sanoa. Vai mitenkä? 🙂
Edes budjetillisiin realiteetteihin kaatunut haaveemme oman auton vuokraamisesta ja roadtripistä läpi erämaan ei tuon kokemuksen myötä mieltä pahemmin painanut.

Olimme enemmän kuin valmiita kohtaamaan tuon Syntien kaupunkina tunnetun huvittelukeskuksen!

Kolme päivää Vegasissa. Miten saada kaikki ilo irti ja halvalla?

Halusimme tietysti saada KAIKEN mahdollisen irti tästä kolmeksi yöksi mitoitetusta seikkailustamme, joten Vegasiin saavuttuamme sukelsimme suinpäin asiaan.
Tätä sukellusta helpotti hurjasti hostellimme henkilökunnan sekä Sarpan New Yorkin aikaisen ( mutta Las Vegasissa asuneen kämppiksen) vinkkiviitoset kaupungin haltuunottamisesta pienellä budjetilla.

Siispä ruokailun ja majoittautumisen jälkeen suuntasimme ensi hätään Vegasin Stripille, joka näppärästi alkoikin aivan hostellimme ulko-ovelta (Hostel Cat noin 20$ yö per hlö).

Ja kyllä, tämä näky oli kuin suoraan elokuvista!
Oli hääkappelia, kasinoa, motellia, drive-in-ruokapaikkoja, palmua sekä jos minkämoista sirkustelua moneen eri makuun.
Hieman sitä oltiin taas huuli pyöreänä ja välillä vähän ehkä neliönäkin.

Strippiä pitkin köpötellessä tuli mukavasti virittäydyttyä kaupungille ominaiseen hupitunnelmaan, sekä nähtyä kaikki ne legendaarisimmat kasinot, valotaulut sekä monet muut elokuvista tutut grumeluurit.

Heti ensimmäisenä iltana kävimme muun muassa ihastelemassa Hotelli Bellagion kuuluisaa kukkahuonetta, jonka kasviloistoon on huhujen mukaan sijoitettu miljoonia dollareita!
Eikä nuo legendaariset Bellagion Fountainitkaan ihan surkeimmasta päästä olleet. Koleista keleistä huolimatta suihkulähteitä ihaillessa hurahti helposti tovi jos toinenkin ja lisäbonusta siihen toi mukaan tarttunut skumppapullo. Suosittelemme lämpimästi kokeilemaan. Joko ihan treffihengessä tai muuten vain. 🙂

Visiteerasimme toinen toistaan prameammista kasinoissa ja kauppakeskuksissa, joiden uumeniin oli loihdittu kerrassaan käsittämättömiä maailmoja.
Välillä sipsuttelimme tuhannen ja yhden yön tarinoissa, välillä taas keskellä huikeaa kimallusta ja loistetta. Tunnelmat olivat melkein kuin Kampin Keskuksessa konsanaan! 😉

Seuraavana päivänä tarkoituksemme oli metsästää edulliset liput Cirque du Soleiliin tai muuhun showpläjäykseen, mutta ylläripylläri – suunnitelmiin tuli muutoksia.

Ystävänpäiväviikonlopusta johtuen kaikki paikat tuntuivat olevan tupaten täyteen buukattuja, joten normihintoja edukkaammat last minute-tiketit jäivät vain haaveeksi. Aivan kuten ne esityksetkin.
Mutta jälleen kerran: jotain pitää jättää myös ensi kertaan.

Samoin kävi Grand Canyon-retkelle:
Kaupungin jokainen vuokra-auto tuntui olevan jo käytössä ja aiemmista sadepäivistä johtuen myös valmisretket oli buukattu ääriään myöten täyteen.
Rahalla tietysti olisi saanut ja päässyt vaikka minne, mutta niin.. ehkä sitten kun ollaan voitettu lotossa tai jotain.
Ajatus ihmisjoukon täyttämästä kanjonista ei tuossa vaiheessa tuntunut erityisen houkuttevalta, saati sitten hurjan rahasasumman arvoiselta.
Mennään sinne sitten kun siellä saa olla enempi rauhassa. Eiks jeh?

Surkuttelemaan emme kuitenkaan jääneet, vaan suuntasimme hostellimme pihakuntosalille ja aivan ilmaiseksi!

23-Los Angeles.00_03_09_25.Still018

Kun siinä rautaa nostellessa sekä peppua jumpatessa sitten alkoi nälkä pikkuhiljaa kurnimaan, niin suuntasimme Downtown Vegasin uumenissa sijaitsevaan Vegenation-ravintolaan.
Ja huhhei mikä ruokataivas se olikaan. ♥
Jos hengaat Vegasissa ja perusburgerit alkaa tulla korvista ulos, niin tsek it aut!
Hinta-laatu -suhde todellakin kohtaavat.

Masut täynnä kävimme ihastelemassa Downtownin railakasta menoa sekä hulvatonta meininkiä valoshown, Elviksen sekä muun juhlahumun merkeissä. Innostuimmepa ottamaan ehkä muutaman tanssiaskeleenkin huikaisevan taitavan katusoittajan säestäessä.

Tutuksi tulivat myös kasinot, jossa pelasimme minimipanoksilla kissapelejä sekä black jackiä ja nautimme niiden myötä ilmaisista juomista.
Tai noh.. melkein ilmaisista.
Kunhan muistat tipata tarjoilijaa (1 dollari / juoma), niin palvelu pelaa. 🙂
Kultasormina myös muutimme yhden dollarin kymmeneksi. Ajatella jos olisimme pelanneet miljoonista.

Losin shoppailuiden innoittamana päätimme tsekata myös Vegasin Outlet-keskukset ja kappas, hinnat sen kun halpenivat!
Kolmas päivämme hurahtikin sitten ostomanian lumoissa ja Sarppa mm. luopui elämänsä ensimmäisistä Converseista!
Nuo hyvin ja noin kymmenisen vuotta palvelleet popot saivat uuden elämän lasten leikkikentän perustuksina samalla kun kaupasta lähdettiin uuden uutukaisilla kenkäpareilla kohti uusia seikkailuita. Hyvä kampanja Conssilta. 😀

Kaikenkaikkiaan Vegas oli meille oikein jännittävä ja tapahtumarikas kokemus:

Bilehostellin maineesta huolimatta saimme nukuttua dormimajoituksessamme oikein mainiosti ja pikaruokaketjujen määrästä huolimatta onnistuimme löytämään edullisia sekä maittavia ravinnon lähteitä ilman sen suurempia ärrinmurreja.

Naimisiin emme menneet, vaikka monen hääkappelin vieressä olisi löytynyt myös avioerotoimisto. 😀

Ja vaikka Vegas tuntuukin olevan polttareiden mekka ja place to be, niin itse emme mahdollisia sellaisia välttämättä siellä juhlistaisi.
Lähestulkoon kaikki samat asiat pääsee toteuttamaan huomattavasti huokeammalla melkein missä vain.

Mutta onhan se Vegas kuitenkin aina Vegas.
Ei siitä pääse mihinkään.
Ja sitä mitä Vegasista ei löydy, sitä ei tarvita.

Hurmioituneina tästä kaikesta ihmeellisyydestä suuntasimme siis hymyssä suin takaisin kohti Lós Angelesia.
Tuttuun tapaan täysin kommelluksitta tämäkään matka ei sujunut:
bussi lähti muutaman tunnin myöhässä ja tuurimme mukaisesti hajosi keskellä autiomaata.
Ei siinä muuta kuin takaisin Vegasiin, uusi menopeli alle ja matka jatkukoon!

Hauskaa oli, mutta seuraavan kerran kohtaamme Vegasin hellekeleillä ja rahatukko takataskussa. 😀

Kettu ja ilves kuittaa.