LAX! Welcome.

Kyllä!
Ensimmäistä kertaa tämän reissun aikana olimme maaperälle, jossa meillä oli kantaväestön kanssa yhteinen kieli. Oli suorastaan hassua astella passintarkastuksista sekä turvatarkastuksista läpi ilman arvuuttelua siitä, mitä meidän toivottiin tekevän. 😀

Julkkiksia ei LAXissa tällä kertaa näkynyt, mutta uber-kyytimme aikana lentokentältä hostellille näimme kyllä ilmalaivan leijuvan taivaalla. Vähän piti silmiä hieraista, että olikohan se nyt oikeasti siinä. Mutta oli se. True story.

Että tälläistä Los Ankkelesiin.

Hollywood Highland Hostel

Hostellimme sijaitsi – missäpä muuallakaan – kun itse Walk of Famella.
Sängystä noustessa ei tarvinnut kuin laskeutua rappuset alas ja siinä sitten oli keskellä kaupungin kuuminta vilinää. Kuvitella varmaan saattaa, että hieman siinä taisi olla sellaista kulttuurihämmennyksen tynkää Kuuban kuumien kujien vaihtuessa asfalttiin ja pukumiehiin. 😀

Majapaikaksi valikoitunut Hollywood Highland Hostel oli sijantinsa ja laatusuhteensa perusteella alueen edullisin, tosin siitäkin huolimatta reissumme selkeästi kallein majapaikka tähän mennessä.

Siinä missä normaalisti olemme maksimissaan maksaneet omasta huoneesta 20 dollaria, niin hollywoodissa sänkypaikka dormissa irtosi 30 dollarilla. 😀

Mutta kyllä niissä nitisevissä ja natisevissa sängyissä kehtasi mainiosti nukkua ja aamupalakin kuului hintaan. Aamupala = sokerimuroja, sokerimuroja ja lisää sokerimuroja sekä paahtoleipää maapähkinävoilla.
Tuolla sokeripläjäyksellä olisi varmasti jaksanut pitkälle, mutta varmuuden varaksi lisäsimme omat superfoodimme tähän aamupalayhtälöön. 😉

Aamupalahetkien ehdottomasti parasta antia oli kuunnella muiden kanssa-asujien American Dream-tarinoita, jotka olivat kuin suoraan elokuvista:
pikkukaupungin kasvatti muuttaa Hollywoodiin kokeilemaan siipiään sekä luomaan uraa näyttelijänä, laulajana, elokuvaohjaajana tai tanssijana.
Auditionia auditionin perään ja kaikenmaailman sivutöitä siivoojana tai tarjoilijana siinä sivussa. Onneksi nuorena jaksaa.

Dream big and work hard!
Silloin ne unelmat toivottavasti käyvät jossain vaiheeksi toteen.

Ja kävihän siinä myös niin, että tietämättämme valitsemamme majapaikka sijaitsi lähellä sekä Chinese että Dolby teatteria. Ensimmäisessä näimme heti alkupäivinä Matt Damonin tähdittämän elokuvan ensi-illasta aiheutuvan hulabaloon ja asiaankuuluvasti paikalla oli hillitön määrä kuvaajia, julkkiksia sekä faneja. Oli siistiä.

Jälkimmäisessa, eli Dolby teatterissa, järjestettiin sitten ne elokuvamaailman isoimmat kemut. Ihmettelimme alkuun, kun koko Hollywood Boulevard suljettiin ja sitten kadulle alkoi nousta jos jonkinmoista rakennustelinettä. Punaisen maton rullautuessa auki hoksasimme, että täällähän jaetaan piakkoin Oscareita. Itse h-hetkeä emme nähneet, kun matkasimme jo kohti paratiisirantoja. Mutta pääsimme tuikkaamaan lenkkarimme Oscareiden punaiselle matolle 😀

Turistihommia

Mitä budjettimatkailija voi tehdä halvalla tai ilmaiseksi kaupungissa, jossa lähtökohtaisesti kaikki maksaa?
Tässä meiltä muutama hyväksi todettu aktiviteetti:

– Lenkkeily ja julkkisten bongailu Runyon Canyonilla (ihan huikea miljöö!)
– Omatoiminen sightseeing kävely ympäriinsä (Mullholland Drive, Sunset Boulevard, Walk of fame jne)
– Griffit Observatory
– Venice Beach (Muscle beach, skeittiparkit) ja Santa Monica (Santa Monica pier)
– California Science Center (Heureka steroideilla! Aivan huikea paikka, josta löytyy mm. Avaruussukkula Endeavour)

Ilmojen suhteen meillä kävi himpun verran kehno tuuri, sillä parin viikon vierailumme piti sisällään ehkä kaksi lämmintä päivää. Loppuaika oli kylmää ja sateista. (Tuurimme mukaisesti Losissa riehuivat hurjimmat sateet miesmuistiin).
Rinkkojemme sisältö kun ei oltu suunniteltu kovin koleille keleille, niin suosimme tuttuun tapaan kerrospukeutumista jokaista repun vaatekertaa hyödyntäen. 😀

Onneksemme pääsimme nauttimaan paikallistuntemuksesta huikeiden oppaiden hellässä huomassa (PJ & Rebecca, joihin tutustuimme Panaman Bocasilla) ja he kyydittivät meitä ristiin rastiin kaupunkia sekä antoivat sisäpiirin tietoa paikallisesta elämäntyylistä.

Emme muun muassa tienneet, että Los Angelesin ruuhkat ovat pahimpia maailmassa.
Tai että Downtown LA piti vielä parikymmentä vuotta sitten sisällään ainoastaan teollisuusalueita ja toimistoja. Nyt siellä on supermarketteja, asuntoja, puistoja ja vaikka mitä.

Yllätyimme myös suuresti runsaista telttameristä pitkin poikin kaupunkia. Kummasteltuamme ensin hetken tätä asunnottomien määrää, saimme kuulla että Los Angelesissa on lupa telttailla IHAN MISSÄ VAIN.
Ja koska telttailu on ilmaista, niin monet valitsevat mielummin sen vuokra-asunnon sijaan. Vielä kun siihen päälle tarjotaan tukia ja ruokaa, niin mikäs siinä sitten on ollessa.

SHOPPING TIME!

Tehtyämme päätöksen Palapallon reissusta ympäri maailmaa, päätimme myös jättää kaiken turhan ostamisen pois ja itseasiassa myös myimme osan omaisuudestamme.
Nopeasti siinä saikin sitten rahaa säästöön ja mukaan tälle reissulle napattiin vain sellaisia vaatteita, jotka on mahdollista uusia Amerikan Outleteissa.
(Asumme ovat siis olleet todellisia muotiluomuksia näiden viimeisten kuukausien aikana…)

Siinä kun sitten pitää päivittäin samoja vaatteita kuuden kuukauden ajan, niin pelkkä ajatus uusista nostaa hymyn huulille.
Ja kun niitä samoja releitä kerran pitää päivittäin, niin laatu alkaa olemaan kova sana. Siispä Losin lukuisat Outlet-myymälät olivat kuin luotuja meidän tarpeille ja niin siinä sitten vaihtui rinkan sisältö aina alusvaatteita, reppuja ja lenkkareita myöten uusiin (sekä Losin keleille hieman otollisimpiin) asusteisiin.

Ja jottei meitä hyvin palvelleiden vanhojen vaatteiden kohtalo olisi liian karu, niin roskiksen sijasta lahjoitimme hyväkuntoisimmat varusteemme paikalliseen hyväntekeväisyyskeskukseen.

Kiitos vain eräälle hostellimme työntekijälle, joka suostui auttamaan tämän asian kanssa.

Mutta miksi Los Angeles?

Osa varmaan ihmettelee, että miten ihmeessä Losi sitten valikoitui mukaan reissukarttaamme, varsinkin kun siellä tuppaa olemaan reippaasti tyyriimpää kuin muissa tähän astisissa kohteissamme.
Ja vaikkei kukaan asiaa ihmettelisikään, niin kerromme sen kuitenkin:
Los Angeles oli ainoa paikka, josta saimme lentoyhteyden Cookinsaarille.

23-Los Angeles.00_09_41_28.Still011

Alunperin tarkoituksemme oli vain vaihtaa lennosta konetta toiseen, mutta FDO:n (Finnish Dance Organization) yllättäessä Sarpan iloisesti stipendin merkeissä, menivät sunnitelmat uusiksi. Tästä etapista otettaisiin kaikki ilo irti, joten ei muuta kuin kinttua nostelemaan kaupallisen tanssin kuumimpaan mekkaan seuraavan parin viikon ajaksi!

Ja voi juku, kuinka ihanaa olikaan päästä tanssimaan pitkästä aikaa!
Kuuden kuukauden aktiivitreenitauon jälkeen alku oli tietysti vähän kipuilua, turhautumista sekä hakemista.
Kaikki kanssatanssijat tuntuivat olevan teknisesti jumalallisen taitavia ja ulkoasunsakin puolesta olisivat voineet olla suoraan cooleimmista musiikkivideoista.
Vähemmästäkin tuli ensialkuun pientä alemmuuskompleksia eräälle pölyn tomuttamalle pieruverkkarisankarille.
Mutta kun vauhtiin sitten pääsikin, niin wow.

Kaikki ne tanssisaleissa koetut kriisit, liikkeelliset tutimusmatkat sekä ahaa-elämykset kasvattivat enemmän kuin moni muu asia hetkeen!
Se fiilis, puhumattakaan kehon ja mielen kokonaisvaltaisuudesta, minkä tanssimisesta voikaan saada irti!
Se vie mennessään niin sata lasissa, ettei ne puhkikäytetyt pieruverkkaritkaan enää häiritse.

Tanssiminen ja liikkuminen ylipäätänsä ovat jotain niin sanoin kuvaamattoman hienoja asioita, ettei sitä edes aina käsitä.

Nöyrä kiitos ja kumarrus FDO, kun olitte osana mahdollistamassa tätä kokemusta! ❤

ÄNÄRIÄ!

Koska Sarppa pääsi elämään tanssijanunelmaansa, niin oli vain reilua että Ilkkakin pääsi lunastamaan haaveitaan. Siispä lähdimme iltareissulle Anaheimiin katsomaan kuinka Mighty Ducksit mittelivät kiekkovoimiaan Florida Panthersien kanssa.

Jännittämään pääsimme tällä reissulla odotettua enemmän, sillä runsaat sateet olivat aiheuttaneet kivivyöryjä ja katkaisseet osittain koko junaliikenteen.
Klo 19.00 kiekko tipahti Honda Centerin jäähän, mutta me olimme vasta puolimatkassa jossain Losin ja Anaheimin välillä!

Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan ja muutaman juoksuaskeleen jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin nauttimaan ison maailman kiekkohuumasta juuri sopivasti toisen erän alkaessa!

Yllätykset eivät jääneet kuitenkaan siihen, sillä kotiinpäin lähdettäessä juna-aikataulut elivät vieläkin omaa elämäänsä.
Siinä me sitten odotimme tunti tunteroisen perään junaamme, joka ei koskaan saapunut.

Lisätvistiä tähän tilanteeseen toi tietysti se, että meillä olisi muutaman tunnin päästä lähtö Las Vegasiin, jonne olimme buukanneet bussiliput jo etukäteen. Onneksemme ja yllätykseksemme samaista junaa odotteli myös pari muutakin suomalaista.
Niinpä me yhteistuumin päätimme loppujen lopuksi yhdistää lompakkomme ja hurauttaa uberin kyydissä aina Losiin asti.

Home sweet home ja saimme jopa nukuttua pari tuntia ennen kuin seuraava seikkailu olisi valmis alkamaan.

Kiitos La La Land. Me tykättiin!