Voihan Kuuba sentään.
Vuosien ajan olimme tänne halunneet ja viimeinkin sinne pääsimme.
Ja arvatkaapa kannattiko sitä odottaa? 😊

Havanna

Havannaan saavuttaessa tuntui kuin olisimme palanneet ajassa taaksepäin useamman vuosikymmenen verran. Kaikki ne kertomukset vanhoista autoista, historiallisista rakennuksista sekä salsan rytmejä sykkivästä kulttuurista olivat nyt siinä suoraan silmiemme edessä.

Helppohan siinä oli sitten olla naama näkkärillä. 😊
Olimme tehneet diilin, että Ilkka ottaisi hoitaakseen ensimmäisen kotimajoituspaikkamme valinnan, kun taas Sarppa selvittäisi parhaimpien tanssikoulujen sijainnin. Salsaamaan kun tänne oltiin kerran tultu (sikarien, rommien ja muun rytmin lisäksi).
Oli siinä sitten yllätystä kerrakseen, kun huomasimme näiden kahden sijaitsevan melkein naapureina Centro Habanan kujilla. Ja tämä kaikki tapahtui täysin toisistamme tietämättä!

Tämän helpommaksi ei salsan omaksumista voisi enää juurikaan tehdä. 😊
Siispä heti ensimmäisenä päivänä suuntasimme paikallisten salsamestareiden oppiin ja otimme ensimmäiset tanssituntimme Kuubassa. Yksityisen parisalsatunnin sai lunastettua noin kymmenen euron hinnalla ja opetustarjonta kattoi kaiken aina ensikertalaisista ammattilaisiin.

Siispä samalla kun Ilkka tutustui ensimmäistä kertaa salsan saloihin, pääsi Sarppa pyörähtelemään haastavampien kuvioiden ääressä. Ja juku kun oli mukavaa!
Tämän kokemuksen pohjalta olikin hyvä lähteä tutustumaan tarkemmin Havannan kujiin ja kommervenkkeihin.

Tallusteltuamme Havannaa ristiin rastiin huomasimme nauttivamme eniten juurikin Centro Habanan autenttisuudesta sekä edullisista ruokakojuista. Vanhassa kaupungissa on toki oma historiallinen viehätyksensä, mutta kulttuurielämykset jäivät siellä meille hieman etäiseksi turistikojujen sekä ylihinnoiteltujen ravintoloiden myötä.

Ihmisiä tuppaa olemaan sen verran runsaasti joka puolella aina tanssikoulujen saleista katuelämään, että viihdyimme mieluummin vähän väljemmillä vesillä ja suoritimme omia tutkimusmatkoja perusnähtävyyksiä vältellen.
Mikäli siis kaipaat omaa tilaa ja vähemmän turisteja, niin suosittelemme tukikohdan keskittämistä Centro Habanaan. 😊
(Kannattaa myös varata muutama paikallisten peso (=CUP) lompakkoon turistipesojen rinnalle (=CUC). Monet pienemmät ravintolat sekä kojut saattavat kieltäytyä ottamasta cucceja vastaan ja cuppeja käyttäessä pääset myös monesti halvemmalla.)
Pääosin päivämme koostuivat Maleconin (rantabulevardin) varrelle kerääntyvien kalastajien tarkkailemisesta, salsaamisesta sekä sopivan päämäärättömästä seikkailemisesta. Mahtuipa siihen mukaan myös muutama nykytanssituntikin.

Tanssin nälkäämme tyydytimme eniten Cento Habanassa sijaitsevassa Omaidan tanssikoulussa, jossa hinta, laatu sekä tila kohtasivat jopa näin pedagogisesta näkökulmasta katsottuna. Tanssituntien jälkeen saimme myös iloksemme usein jäädä takahuoneeseen istumaan ja kuuntelemaan omistajan sekä muun henkilökunnan mielenkiintoisia tarinoita tanssijan elämästä Kuubasta. (Kiitos vain Marialle vinkistä. Ilman sitä emme olisi koulua löytäneet).

Tutuksi tuli myös Hotel Nacionalin hulppea miljöö, jossa salaa haaveilimme pääsevämme joskus majoittumaan. On ihan käsittämätöntä ajatella kuinka paljon historiaa sen rakennuksen puitteet pitävät sisällään! Viihdytimme itseämme useammankin illan keksimällä mitä jännittävämpiä tarinoita hotellin menneisyydestä (sekä tietysti ihailemalla pihalla vapaana juoksevia riikinkukkoja).

Pääsimmepä me eräänä päivänä myös todistamaan suurta rakkautta, kun edessämme vietetty pickic-hetki päättyi kosintaan ja tulevan morsiammen riemunkiljahduksiin. ❤
Onnea tulevalle avioparille.

Iloksemme pääsimme myös nauttimaan Cabaret Parisienin tarjoamista musiikki- ja tanssinumeroista, joista ei kimalletta saati väriä puuttunut (kiitos vain Miinalle lipuista).

Kuuleman mukaan tämä Hotel Nacionalissa pyörivä cabaree on Havannan toiseksi paras, mutta hintatasoltaan kuitenkin yli puolet tunnetuinta Tropicanaa halvempi. (Meidän liput ilman illallista maksoivat noin 30 eur/hlö).
Sisäpiirin tietona saimme myös selville, että cabareessa esiintyvät tanssijat tienaavat rutkasti enemmän kuin esimerkiksi kuubalaiset lääkärit (joiden palkka on olematon). Kerrankin näin päin.

Kokonaisuudessaan Havannassa ehdimme olla noin viikon verran: neljä päivää reissumme alussa ja seuraavat neljä taas Kuuban vierailumme loppupäässä.
Paljon jäi näkemättä ja kokematta, mutta jonkinlaisen kokonaiskuvan ehdimme kaupungista kylläkin muodostamaan. Ja siitä kuvasta pidimme.
Parhautta olivat monet eri salsakuppilat, joissa pääsimme purkamaan vipattavien tanssijalkojemme energiapitoisuutta aina päivin ja öin. 😊

Trinidad

Havannasta otimme bussiyhteyden Trinidadiin ja tietysti matkapäiväksi osui harvinainen sadepäivä: köröttelimme noin neljä tuntia sateen keskellä, sillä sadevesi tulvi sisälle myös itse menopeliin. 😃

Bussimatkalla mukaan tarttui seuraksi huikea reissunainen suoraan Helsingin Kalliosta. Yhdessä tämän ihmeellisen Irmelin kanssa päätimme yhdistää voimamme ja etsiä porukalla majapaikkaa. Kotimajoitus löytyikin sen myötä vallan näppärästi ja Irmelistä tuli iloksemme meidän huonenaapuri.

IMG_1169

Trinadadin vierailumme kesti noin viikon verran ja mukaan mahtui seikkailua jos minkämoista: pyöräilimme uimarannalle, seurasimme huvittuneina paikallisten elämää rommin parissa, ratsastimme ristiin rastiin Trininadin maastoissa, uimme vesiputouksilla, nautimme aamupalahetkistä Irmelin kanssa sekä tietysti imimme itseemme salsan rytmejä.

IMG_1214.jpg

Salsatunneilla kävimme paikallisen matamin luona hänen olohuoneessaan ja erityisesti Ilkka pääsi kyllä melkoiseen pyöritykseen tämän daamin opissa. 😃

Mutta kappas kehveliä, kummasti ne opit tuntuivat toimivan:
Casa de Musican iltasalsoissa ei enää tämän jälkeen nähty kahta vasenta jalkaa omaavaa reissulaista. Päinvastoin.
Suomalaisesta reissuroopesta alkoi kuoriutumaan melkoinen lanteen ketkuttelija, joka pyöritteli Sarppaa ja muita daameja kuin vanha tekijä. 😉

Kaiken tämän ilon ja huvittelun lisäksi vierailimme Irmelin kanssa myös paikallisessa yökerhossa, the Cavessa, joka on nimensä mukaisesti rakennettu luolan uumeniin. Montaa tuntia tämä seurue ei siellä jaksanut heilua, mutta tulipahan jorattua hiet pintaan reggeatonin sekä disco-jytkeen tahdissa.

Suomalaisia tapasimme Trinidadissa enemmän kuin koko tämänhetkisen reissumme aikana yhteensä, mutta tämä oli vaihteeksi jopa ihan mukavakin asia. Oli mukavaa päästä vaihtamaan illallispöydässä kokemuksia sekä ajatuksia omalla äidinkielellään. 😊
Erityisen iso kiitos Irmelille aivan huikeasta reissuseurasta Trinidadissa!

Santa Clara

Trinidadista hurautimme taxi collectivolla, eli kimppataksilla parin tunnin ajomatkan päähän Santa Claraan, joka on tunnettu Che Guevaran vallankumouksen alkusijoina.
Tämä matkustusmatka piti sisällään mielenkiintoisia tilanteita toisensa perään:
Ensiksi kohtasimme rekka-auton, joka kiemurteli tien päällä kuin paraskin käärme ikään. Selvisi, että kuski ajeli rommipäissään.

IMG_1307

Toinen jännittävä tilanne tapahtui taukopaikalla, kun kuskimme paljasti lempeän ulkokuoren alla piilevän tulisielunsa.
Viereemme parkkeerattu auto oli pysäköity hieman huonosti ja päästäksemme siitä ohi kuskimme olisi pitänyt ensin peruuttaa muutama metri.
Tämä ei kuitenkaan ollut herran mieleen ja kun naapuriauton nuoret ajurit eivät hyvällä suostuneet autoaan siirtämään, niin meidän auton tulisielu kaivoi esille machette-veitsen sanojensa vahvistukseksi. Kyllähän joka jätkällä nyt sellainen pitää lojua autossa.
Onneksi sitä ei kuitenkaan päästy konkreettisella tasolla asti käyttämään ja auto siirtyi nopeammin kuin ehti kissaa sanoa.

Kanssamatkustajien kanssa käydyn keskustelun myötä huomasimme myös maksaneemme täysin eri hinnan kyydistä, mutta onneksi tällä kertaa hintaero kääntyi meidän kukkaroille eduksi.
(Kuubassa gringo-lisä on enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta neuvotteluvaraa tuntuu löytyvän aina).

Santa Clara itsessään on hurmaava yliopistokaupunki ja meidän vierailun aikana se sattui olemaan melko vapaana turisteista.
Kokoluokaltaan se on myös juuri sopivan kokoinen otettavaksi haltuun yhdessä päivässä. Harmiksemme (sekä tuurimme mukaisesti) vierailupäivämme oli viikon ainoa sadepäivä, mutta sepä ei meitä haitannut.
Kelistä huolimatta ehdimme nauttimaan nähtävyyksistä (kuten esimerkiksi 7 metrin korkuisesta Che Guevara-patsaasta), historian havinasta sekä kotoisista kahviloista, joiden hintataso ei paikallisvaluutassa päätä huimannut.

IMG_2213

Viñales

Kuuban vierailumme aikana kuulimme paljon ihmeellisiä tarinoita vuoristokylästä, jossa hevoset vaeltavat vapaina ja purot solisevat kilpaa lintujen laulun kanssa. Tämä kuulosti lähes liian hyvältä ollakseen totta, joten päätimme tarkastaa pitivätkö nämä huhupuheet paikkansa.

Siispä ahtauduimme taas Taxi Collectivon kyytiin ja suhautimme ensin Havannaan, josta matka jatkui toisella taksilla legendaariseen Viñaleksen kylään.
Ja tuota noin..

IMG_2591

Kuuban ensimmäisen kansallispuiston maineella ratsastava Viñales on maisemansa puolesta kyllä kerrassaan huikea. Siitä ei pääse mihinkään.

Mutta kulttuurin nälkäisille se on kyllä jotain ihan muuta kuin taivas maan päällä.
Kuubalaista kulttuuria siellä ei nimittäin pääse kokemaan juuri ollenkaan.
Noin 30 000:n asukkaan kylä pitää kuuleman mukaan sisällään noin 150 000 vuodepaikkaa turisteille. 150 000!! Tämä tarkoittaa siis sitä, että vain noin joka viides vastaantulija on paikallinen. Ei ole siis mikään ihme, että koko kylä pyörii vahvasti ja lähes ainoastaan juurikin turismin ympärillä.

Matkustimme kylään kohdataksemme puhtaan luonnon.
Jos olisimme henkisesti varautuneet ennemminkin kuubalaiseen versioon kanarian saarista, niin olisimme varmasti saaneet Viñaleksesta enemmän irti.

Kuubalaiseen kulttuuriperimään pohjautuvaa aktiviteettia riittää kyllä useammankin päivän ajaksi, mutta omassa rauhassa niitä ei pääse tekemään.
Oli kyse sitten sikariviljelmistä, ratsastuksesta, salsaamisesta tai iltapäiväkävelystä luonnon rauhassa, niin ihmisiä on kaikkialla.
Ja ihmisillä tarkoitamme meitä turrukoita.

Karu totuus on myös se, että turismi tarkoittaa paikallisille rahaa ja useimmiten suht helppoa sellaista.
Viñales oli ensimmäinen paikka, jossa koimme olevamme enemmänkin käveleviä lompakoita kuin vieraita.
Ja jossa helppo raha oli tärkeämpää kuin hyvinvointi.

Viñales oli myös ensimmäinen paikka Kuubassa, jossa kohtasimme eläimiin kohdistuvan turismin huonot puolet suoraan silmiemme edessä.

Olemme hyvin tarkkoja siitä, minkälaista toimintaa suostumme yleensä tukemaan. Esimerkiksi ratsastusretkiä varatessamme pidämme aina huolen siitä, että hevoset ovat hyvin ylläpidettyjä sekä terveitä.
Ja toivomme, että myös muut ottaisivat näitä asioita huomioon.

Alunperin mukavaksi tarkoitettu ratsastusretki sai kuitenkin yllättävän käänteen kun hevoset (saati opas) eivät olleetkaan sitä mitä oli luvattu. Meille luvattiin nopeat, vahvat sekä hyvin ylläpidetyt hevoset sekä sujuvaa englantia puhuva hevosmies oppaaksi. Vastassa olikin todella huonossa kunnossa olevat, pelokkaat eläinpoloiset sekä opas, joka ei puhunut sanaakaan englantia ja ratsasti muulilla.

Kieltäydyimme reissusta ja sen sijaan kulutimme päivän keskustelemalla usean eri tahon kanssa eläinten hyvinvoinnista. Kuubassa kuulemma kaikki kohtelevat hevosia näin. Olimme eri mieltä. Suurin osa toimii ehkä näin, mutta ei onneksi kaikki.

Suositut ratsastusretket tarkoittavat paikallisille helppoa rahaa ja näin ollen ”ammattimaisten hevosmiestenkin” määrä kasvaa jatkuvasti.
Harvoin turisteja kuulemma kiinnostaa hevosen kunto, vaikka jokaisen tulisi EHDOTTOMASTI muistaa kiinnittää siihen huomiota.
Tuskin kukaan menee sukeltamaankaan tarkastamatta varusteitaan.

Keskustelumme näiden ”hevosalan ammatilaisten” kanssa tuskin saa aikaan suurempaa muutosta, mutta toivottavasti siitä jäi edes pieni siemen kytemään. Meitä se ainakin muistutti monesta tärkeästä asiasta, joiden puolesta puhua.

 

Summa summarum

Kuuba on ehdottomasti käymisen arvoinen maa.

Siellä on helppo matkustaa niin miehenä, naisena, perheellisenä kuin seikkailijana.
Yllätyimme kuitenkin kovasti siitä, kuinka suuren muutoksen alla kaikki on. Ja kuinka nopeasti kaikki tulee muuttumaan.

Luulimme kohtaavamme maailman, jossa ihmiset tanssivat öin ja päivin, musiikki raikaa joka kadun kulmassa ja elämää eletään ilman internettiä. Mutta niin ne samat älypuhelimet, länsimaiset muotivillitykset sekä tietynlainen kulttuurittomuus vain ilmestyvät katukuvaan joka puolella maailmaa.

Vaikka majapaikoissa suositaankin monesti ”homestay”-tyyppisiä ratkaisuja, niin monet noista kotimajoituksista vastaavat nykypäivänä melkein hotellitasoa.
Sen sijaan että majoittuisit paikallisen perheen keskuuteen, saatatkin huomata jakavasi katon muiden reissulaisten kanssa näkemättä vilaustakaan niistä talon alkuperäisistä asukkaista. Itse ainakin mielsimme muutamat majapaikkamme enemmänkin hostelleiksi kuin kodiksi. Mitään niistä emme varanneet etukäteen. Eikä missään kaupungissa ollut ongelmaa löytää yösijaa.

Yleisesti ottaen kuubalaiset ovat todella ystävällisiä ja auttavaisia vieraita kohtaan. Turisteihin kohdistuvista rikoksista rangaistaan myös sen verran ankaralla kädellä, että kaikenkaikkiaan Kuuba on todella turvallinen maa reissata.

On jännittävää nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kolmessa viikossa saimme maistaa vain pienen hyppysellisen kaikesta siitä, mitä tuolla maalla olisi tarjota. Mitä syvemmälle menee, sitä enemmän alkaa myös saamaan irti.
Ja kaikista kommervenkeistä huolimatta Kuuba on maana aivan huikea. Toivottavasti se säilyykin sellaisena.❤

 

Kiitos Kuuba. We love you.