Matkan varrella sekä ennen matkaa olemme törmänneet tähän visaiseen kysymykseen useaankin eri otteeseen:
Kasvissyönti ja maailman matkaaminen, miten ne sopivat yhteen? Vai sopivatko?

Onko mahdollista reissata budjetilla ja syödä samalla terveellisesti? Vai tarkoittaako lompakon nyörien tiukentaminen automaattisesti myös epäterveellisiä ruokailutottumuksia? Kuinka kasvisruokavalio käytännössä onnistuu eri kulttuureiden keskellä?

IMG_5108

Ja sitten se eniten kohtaamamme kysymys: onko kasvissyöjän hankala pysyä aatteiden sekä tottumuksiensa takana, vai onko vain helpompi mennä sieltä mistä aita on matalin?
Miten toimia jos olet vieraana eri kulttuurin edustajien luona, lautasellesi ollaan juuri asettelemassa kunnon pihviä eikä yhteistä kieltä ole? Whaat???

Jokainen ihminen on tietysti yksilö.
Se mikä toimii meillä, ei välttämättä toimi toisilla.
Mutta tässä meidän ajatuksia asiasta:

Olemme olleet reissun päällä nyt lähes kymmenen kuukautta.
Ja ei.
Kasvisruokavaliota noudattava Sarppa EI ole vielä päässyt nääntymään nälkään. Ei sinne päinkään.
Valitettavasti.
Kilojakaan ei nimittäin ole karissut muuten kuin yhden ruokamyrkytyksen aikana, vaikka sitä välillä jopa ehkä vähän toivoisikin.
Varsinkin rantalomakohteissa. 😉

Miten tämä on mahdollista?

Noudatamme molemmat melko terveellistä ruokavaliota ja viime vuosina erityisesti nuo kuuluisat superfoodit ovat vallanneet enemmän ja enemmän tilaa kaapeissamme.
Kuten joku viisas on joskus sanonut, olet sitä mitä syöt.
Etkä todellakaan ole halpa, nopea tai epäterveellinen. Eikö vain?

Valmistautuessamme reissuun, valmistauduimme henkisesti myös luopumaan monista normaaliarkeemme kuuluvista asioista.
Erityisen valmistautuneita olimme tulevaan ruokavalion muutokseen.
Varmuuden varalta (sekä lähipiirimme hyväntahtoisen naurun saattelemana) sulloimme rinkat täyteen spirulinaa, viherjauheita sekä erilaisia ravintolisiä. Just in case.
Koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Jos vaikka Afrikassa ei harrasteta superruokia. You never know. Sarppa jopa leikitteli ajatuksella alkaa tarpeen tullen syömään vaikka hyönteisiä. Mutta siihenkään ei ole pitänyt vielä turvautua.

Kävi nimittäin ilmi, että koko maailma näyttää onneksi hurahtaneen terveelliseen elämäntyyliin; superfoodeja, kasvisruokia sekä muita ”ihme ituhippeilyksi” leimattuja tarvikkeita löytyy joka puolelta. Aina sieltä alkukantaisesta Afrikasta moderniin Amerikkaan ja Uuteen-Seelantiin.

Useista ravintoloista löytyy pizza-pasta-salaatti-katergorian lisäksi myös ihan vakavasti otettavia kasviruokavaihtoehtoja ja monesti olemme onnistuneet löytämään jopa pelkästään kasviruokiin erikoistuneita ravintoloita.  Ja vieläpä ilman, että niitä olisi täytynyt kissojen ja koirien kanssa etsiä. Google Maps ja Tripadvisor ovat varsin käteviä keino selvittää kasvisystävällinen ruokapaikka. Tai jos haluat heittäytyä hurjaksi, voit vaikka kysyä paikallisilta vinkkejä.

Eikä tämä kaikki edes ole niin kovin kallista lystiä. Monesti esimerkiksi superfoodeja voi verrata kausivihanneksiin: siellä missä tuotanto kukkii, ovat myös tietyt tuotteetkin halvempia. Keniassa esimerkiksi muringa on todella edullista, Uudessa-Seelannissa spirulinaa saa suht huokealla hinnalla ja Ecuadorissa raakakaakao sekä quinoa ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus perus tavaratalojenkin hyllyillä.

Joten ei, kasvisruokavalio ja vieläpä suhteellisen terveellinen sellainen ei ole mahdottomuus. Eikä oikeastaan vaadi sen kummempia ponnisteluita kuin tavallisenkaan ruuan löytäminen. Saati aiheuta korkeita muureja tai väärinkäsityksiä eri kulttuurien välillä.

Ja mitä tulee juurikin siihen kulttuurilliseen puoleen..

Olemme mielestämme onnistuneet ilmaisemaan erityisruokavaliomme aina kohteliaaseen sävyyn, oli kyseessä sitten swahilin, englannin tai espanjan kielinen isäntäväki (emme itse puhuneet sanaakaan espanjaa saati swahilia ennen reissua).
Tarpeen tullen olemme käyttäneet askartelemiamme kuvakortteja joita vilauttamalla olemme voineet olla varmoja, ettei aatteillemme sopimattomia tuotteita päädy lautasillemme.

IMG_4320

Monessa maassa kun esimerkiksi kana ja kala luokitellaan vihanneksiksi.  Tietääksemme kukaan ei tästä ole vielä loukkaantunut. Päinvastoin. Usen illallispöytään on episodin myötä kehkeytynyt varsin mielenkiintoiset keskustelut, joita olemme käyneet tarpeen mukaan joko sanallisesti tai elekielellä. Molempi parempi. Noina hetkinä olemme parantaneet maailmaa, miettineet kulutusyhteiskuntaa, eläinten oikeuksia sekä maailman tilannetta yleisesti. Ja kaiken tämän on laukaissut kysymys siitä, miksi juuri kasvisruokavalio. Melko hienoa, vai mitä?

On tietysti totta, että joissain paikoissa kasvisruokaa ei ole hirveästi tarjolla ja jos on, niin se on lähinnä vehnä, sokeri ja ERITTÄIN hiilihydraattipainotteista.  Mutta kun siihen rinnalle lisää juurikin noita rinkassa kantamiamme ravintolisiä sekä joka paikasta löytyviä tarjolla olevia kausivihanneksia, olemme onnistuneet jäämään henkiin.
Emme ole kärsineet vitamiinivajeesta, sairauksista saati muista vastoinkäymisistä, jotka johtuisivat ruokavaliosta. Ja vaikkei Ilkka kasvisruokavaliota noudatakaan, niin jopa hänen lautaseltaan löytyy enemmän ja enemmän kasviksia. Lihaa siellä taas vastaavasti näkyy aina vain harvemmin.

IMG_4191

Kieltämättä välillä (erityisesti Afrikassa ja Kolumbiassa) annoksiemme vertailu oli varsin huvittava näky; siinä missä Ilkalla oli lautasella kalaa, kanaa tai muuta lihaa, niin
Sarpalla oli hiilareita senkin edestä. Jos Ilkalla oli tarjolla esim. kalaa ja riisiä, niin Sarpalla oli perunaa ja riisiä. Mahdollisesti vielä vähän pastaa kyytipojaksi. 😀

Ja mitä tulee budjetilliseen puoleen, niin kalleinta tälläisen ruokavalion ylläpitäminen on ollut Uudessa-Seelannissa. Siinäkin olemme kuitenkin onnistuneet, sillä karsimme mielummin muista menoista ja huvituksista, kunhan saamme perus purkkiruuan ohella myös tuoreita vihanneksia ja hedelmiä.

So far so good. Emme koe, että olisimme joutuneet luopumaan mistään. Tai kohdanneet vastoinkäymisiä ainakaan ruokapolitiikasta johtuen.

Joten summa summarum:

Kaikki on mahdollista, jopa kasvisruokavalion ja budjettimatkaamisen yhdistäminen.

Jos jotain oikeasti haluaa, niin kyllä keinotkin sen myötä löytyvät. Eikö vain?

Tähän loppuun mainittakoon kuitenkin vielä se, ettei tämän postauksen tarkoitus ole tuomita, käännyttää tai vähätellä ketään. Aihe on herännyt meidän reissun aikana aina tasaisin väliajoin esille, joten muistin aikana (sekä sadepäivän iloksi) päätimme kirjata sen ylös. MUTTA Jokainen toimii tyylillään, kuului siihen lihaa tai ei.
Sun valinta. Sun oikeus.

Peace.