Joulu oli ja meni, siispä meidänkin oli aika suunnata kulku kohti uusia seikkailuita.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli viettää vielä muutama päivä Panaman puolella, surffiparatiisina tunnetussa Bocas del Torossa. MUTTA.
Lähestyvästä vuodenvaihteesta johtuen muutama muukin oli näemmä ajatellut samalla tavalla, joten bussijonot nähtyämme hurautimmekin suoraan Costa Rican puolelle. (Panama city – David välinen matka kestää yöaikaan noin 6h ja mikäli silmäluomet luppasevat vielä tämän jälkeen, niin Davidin bussiasemalla voi hyvin jatkaa vielä unia ennen rajanylitystä.)

Olimme kuulleet paljon erilaisia tarinoita Costa Rican ja Panaman välisestä rajanylityksestä ja valmistauduimme melkoiseen sirkukseen. Mutta kuinka ollakkaan: episodi sujuikin odotettua sutjakkaammin ja mikäli asioiden kulusta ilmeni kysymyksiä, ihmiset ympärillä auttoivat enemmän kuin mielellään. Panaman puolelta saimme passeihimme leimat melkein välittömästi ja Costa Rican puolella, Paso Canoaksen rajakaupungissakin selvisimme ilman järjetöntä jonottamista.
(Ohjeiden mukaan matkustajalla tulee olla mukanaan maasta poistumislippu sekä selvitys varallisuudesta, mutta meiltä näitä ei liiemmin edes kyselty. Lieneekö virkailijalla ollut vain hyvä päivä tai sitten kyse oli suomen passissta. Niin taikka näin,   matka jatkui paljon nopeammin mihin olimme varautuneet.)

Golfito

Tyynenmeren puoleisessa Costa Ricassa, aivan Panaman rajan läheisyydessä sijaitseva Golfito on kerrassaan huikea paikka välietapille! Tämä vielä toistaiseksi vähemmän turistoinut järvikaupunki pitää sisällään huikeita maisemia, unohtumattomia elämyksiä sekä todella rennon letkeää elämää.

Majapaikkamme (kylän ainoa B&B-paikka, 18€ hlö/yö) sijaitsi aivan järven rannassa ja laiturilta pääsi ketterästi hyppäämään aaltoihin, mikäli auringonpaahde kävi liian kuumaksi. Runsas aamupala nautittiin järven päälle rakennetulla terassilla, joten aamukahvia juodessa pääsi tarkastelemaan myös myös veden alaista elämää värikkäine kaloineen ja kilpikonnineen. Rakennus itsessään oli rakennutettu aikanaan erään banaani-viljelmän omistajalle huvilaksi. Hulppea mesta.

Ainoa miinuspuoli tässä majapaikassa oli home, joka aiheutti meille molemmille hengitystieongelmia, mutta superystävälliset omistajat sekä yleinen atmösfääri kompensoivat tätäkin seikkaa suuresti.

Latasimme joulun jäljiltä akkujamme täällä kahden yön ajana ja päivisin seikkailimme mm. metsiin kätketyillä vesiputouksilla, hypimme kallioilta metsäjokiin, ihailimme runsasta eläin- ja kasvikuntaa sekä tietysti löhöilimme kirjojen parissa majapaikkamme laiturilla. Ja mikä parasta: kaiken tämän saimme tehdä ilman muita ihmisiä, joka oli vilkkaan Panaman jäljiltä varsin mieluisaa vaihtelua. 🙂

Suuntana San Jose

Vuoden vaihde oli tarkoitus viettää San Josessa, joten 30.12.2016 nappasimme Golfitossa bussin ja hurautimme vuoriston läpi tuonne Costa Rican pääkaupunkiin. Tämä etappi oli tosin reissumme ensimmäinen, joka sujui vähemmän mukavissa tunnelmissa: homeesta johtuvat hengitystieongelmat sekä korkea vuoristo kun eivät ole ihan se parhain yhdistelmä. Mutta perille pääsimme! 🙂

Suoritimme yhden yön majoittautumisen nuorison suosimassa hostellissa, Hostel Pangeassa (10€ yö/hlö) ja tämän jälkeen olimmekin valmiita vaihtamaan normaalin budjettielämämme hieman erilaisiin tunnelmiin: LOMAAN SARPAN VANHEMPIEN KANSSA! ❤

Siispä 31.12.2016 (tosiasiassa 1.1.2017) saimme vahvistusta seurueeseemme, kun Sarpan vanhemmat vihdoin ja viimein saapuivat Costa Ricaan.
Lento, jonka oli alunperin tarkoitus olla määränpäässä noin kello kuuden aikaan illalla, laskeutuikin vasta puolen yön jälkeen. Vietimme siis vuoden vaihteen lentokentällä odottelemassa näitä uupuneita matkustajia, mutta vuosi 2017 päästiinkin aloittamaan suomalaisilla halauksilla ja salmiakilla.  Mainittakoon, että tämä Suomesta saapuva reissupariskunta vietti uudenvuoden aattona myös hääpäiväänsä, joten juhlaan oli aiheutta pelkän jälleennäkemisenkin ohella. ❤

Seuraavat pari päivää nautimmekin sitten San Josesta pitkälti hotellista käsin: vedimme salmiakkiöverit (kiitos Tintti-siskolle jättimäisestä irtokarkkipussista!), päivitimme kuulumisia kotoSuomen asioista sekä tietysti ihastelimme kaikkia niitä kirjeitä ja lahjoja, joita kotipuolen rakkaat olivat näiden matkalaisten mukaan laittaneet.
Voi olla, että muutama kyynelkin koristi silmäkulmaa lukiessamme Sarpan siskonlapsien raapustamia kirjeitä. ❤

Näissä tunnelmissa tulokkaat saatiin ajettua sisään paikalliseen aikaan, joten mitäpä muuta sitä sen jälkeen tekemään kuin bussin pyörät alle ja suunta kohti Tyynenmeren rannikkoa, Manuel Antoniota!

Manuel Antonio

Manuel Antonio piti sisällään kaikkea sitä, mitä kunnon lomaan tarvitaan: aurinkoisia hiekkarantoja, eläimiä, luontoa, yhdessä olemisen riemua sekä ruokaa!

Costa Rican hintataso tuppaa olemaan melkoisen tyyristä, mutta tässä vaiheessa höllensimme kukkaromme nyörejä ja nautimme elämästä hieman eri tavalla kuin aiempina kuukausina.
Tästä suuri kiitos kuuluu tietysti matkaseurallemme. Ilman heitä emme olisi kuuna päivänä päässeet osallisiksi sellaisiin aktiviteetteihin kuin katamaraani-risteily, Manuel Antonio National park, pitkät illalliset ravintoloissa sekä huoleton hotellielämä. Emme ainakaan tämän reissun aikana!

Aamut aloitimme Sarpan pitämillä yhteisillä kehonhuolto-hetkillä hotellimme hulppealla kattoterassilla, päivät nautimme auringon säteistä sekä lintu- ja apinalajien bongailemisesta rannalla tai uima-altaalla, ja iltaisin taas nautimme auringonlaskusta sekä hyvästä ruuasta pitkien keskustelutuokioiden äärellä. Mahtuipa mukaan myös muutama hurvitteluhetkikin kuten esimerkiksi Macarenan tanssiminen katamaraanin kannella. 😉

Törmäsimme useaan otteeseen myös uuteen voimaeläimeemme, Laiskiaiseen. Olemme ihan varmoja, että tämä mieletön eläin on varmasti undercover Ninja! Mikä mieletön kehonhallinta ja elämän asenne!

Vajaa pari viikkoa hurahti näissä tunnelmissa kuin siivillä ja pian olikin aika saatella herrasväki Seppänen San Josen kautta kotimatkalle.
Voi olla, että taisi siellä silmänurkassa taas kyynel jos toinenkin pilkahtaa kun tämän vauhtikaksikon kadotessa näköpiiristämme turvatarkastuksen portteihin..

Kiitos ihanat Maija ja Jarmo, kun tulitte jakamaan osan reissustamme! Monet asiat olisivat jääneet kokematta ja näkemättä ilman teitä! ❤

Puerto Viejo

Herrasväki Seppäsen supervierailun jälkeen tarvitsimme taas ehdottomasti uusia tuulia pitämään koti-ikävää loitolla, joten hurautimme Atlantin puolella sijaitsevan rannikkokaupunkiin, Puerto Viejoon.

Siinä missä Manuel Antonio on hieman perinteisempi lomakohde hotelleineen sekä perheille suunnattuine aktiviteetteineen, Puerto Viejo taas nauttii enemmänkin reppureissaajien suosiosta. Eikä ihme.
Karibian atmosfäärillä maustetussa kaupungista löytyy aktiviiteettimahdollisuuksia aina surffauksesta joogaan ja luonnonpuistoihin. Kiireisimmän elon keskellä voi myös istahtaa rantabaareihin ihailemaan sopivasti metsittynyttä rannikkoa ja kuuntelemaan reggaen rytmejä.

Majoitusvaihtoehtojakin löytyy monelle eri kukkaron koolle. Itse satuimme löytämään vasta perustetun, paikallisen perheen pyörittämän hostellin, jossa huoneen hinnalla (30€ privaattihuone kahdelta/yö) saimme nauttia myös keittiö- ja pyykinpesumahdollisuuksista.

Bussimatkan päässä sijaitseva Cahuita National Park on myös käymisen arvoinen kokemus. Hintatasoltaan se on huomattavasti Manuel Antoniota edullisempi (perustuu lahjoituksiin) ja väkimäärältään rauhallisempi. Itse samoilimme siellä useamman tunnin ja kohtasimme vain kourallisen muita ihmisiä. Eläimellisestä menosta pääsimme taas nauttimaan sitäkin enemmän: joka puolella tuntui olevan apinoita, laiskiaisia, värikkäitä liskoja, pesukarhuja, koateja sekä hyönteisiä. Puhumattakaan upeasta luonnonkirjosta!

Vaikka Costa Rica tunnetaankin todella hintavana matkakohteena, niin sieltä todellakin tuntuu löytyvän eniten eliölajeja per neliö.
Seppästen täsmäiskun ansiosta pääsimme nauttimaan vallan huolettomasti elämästä, mutta pienellä suunnittelulla edullinen matkailukin on mahdollista.
Ja kaikki se luonnon rikkaus sekä väriloisto ovat ainakin meidän mielestämme kokemisen arvoista! Turhaan täällä ei siis törmää jatkuviin Pura vida- ajatelmiin ja huudahduksiin. 🙂

Kuulimme myös, että erityisesti Tyynenmeren puolelta löytyy vielä paljon lähes koskematonta maapintaa, joten ei muuta kuin lentolippuja vain varailemaan! Joojoo! 🙂