#Linja-autoelämää
Viidakkoelämän virtaannuttamina päätimme matkustaa Amazonin uumenista suoraan Kolumbian Medelliniin. Luvassa olisi siis körötelyä eri kulkuneuvojen turvin monen tunnin ajaksi, mutta hyvän kirjan ja riittävän evästyksen voimalla se ei ollut homma eikä mikään.

Matkamme starttasi siis Ecuadorista torstaina 1.12.2016.

Aamun sarastaessa hyppäsimme veneeseen ja parin tunnin jokivarsimatkailun jälkeen vaihdoimme pyörät alle. Matka jatkui minibussilla kohti kaupunkia, jossa hyppäsimme taas astetta isompaan menopeliin: linja-autoon, joka vuorostaan kyyditsi meidät läpi Ecuadorin aina Quitoon asti. Tähän mennessä matka-aikapankkimme näytti lukemaksi 14h.

Quitossa latasimme akkujamme muutaman tunnin ajan, jonka jälkeen matka kohti Kolumbiaa oli valmis jatkumaan:
Taksi-linja-auto-kombinaatio Ecuadorin ja Kolumbian rajalle kesti nelisen tuntia ja kustansi noin 5 dollaria/hlö.Rajan ylitys sujui vallan simppelisti ja reilun tunnin päästä hyppäsimmekin Kolumbian puolella taas bussin kyytiin.

Maailma kun on varsin pieni paikka, niin jonottaessa matkaseuraksemme rajalta tarttui hollantilainen surffaridude Maarten, jonka kanssa Ilkalla oli tiet kohdanneet jo aiemmin Quilotoalla.

Reppukansa tuppaa usein vaeltelemaan samoja jalanjälkiä pitkin joka puolella maailmaa ja onkin ollut hauskaa huomata, että jopa meidän kaltaisia, hieman epäloogisesti matkaajia tuntuu löytyvän joka lähtöön. Uudessa ympäristössä tulee nopeasti kotoisa olo, kun siellä sattuu kohtaamaan jonkun ”vanhan” reissukaverin. 🙂

Noh.. niinpä me sitten hyppäsimme koko kööri vielä yhteen bussiin ja 18h ajomatka Ipialeksesta Madelliniin oli valmis alkamaan.

Kun viimein lauantaina saavoimme määränpäähämme, veteli matka-aikapankkimme tuntimittari lukua 53. Mutta hei, reissaamaahan sitä oltiinkin maailmalle lähdetty! Not bad at all. Tuntui meinaan suihku melko makoisalta. 😉

Medellin

Medellin on kaupunki, josta kaikki kolumbialaiset tuntuvat olevan ylpeitä. Siellä sijaitsee nimittäin maan ainoa metro.

Mainioiden kulkuyhteyksien varrella sijaitseva hostellimme (11eur/hlö yö) ja juurikin tuo uuden uutukainen metrolinja mahdollistivat näppärästi seikkailuamme pitkin poikin kaupunkia, jossa tuntui olevan nähtävää jokaiseen tarpeeseen:
täältä nimittäin löytyy aktiviteettia niin adrenaliniaddikteille kuin kulttuurin nälkäisillekin, puhumattakaan niistä joilla juhlajalka vipattaa.

Ensimmäinen aktiviteettimme oli jalkapallo-ottelu (ja kyllä, suuntasimme sinne suoraan bussista). Atletico Nacionalin (aikanaan toiminut Pablo Escobarin joukkueena) ja Millonarioksen välistä vääntöä pääsi seuraamaan 20 euron lippuhinnalla ja sitähän oli meidän lisäksemme tullut muutama muukin seuraamaan.

Jalkapallon ohella saimme nauttia 90 minuutin ajana kannustushuutojen ja musiikin huumasta, joka ei hyytynyt vaikka vettä satoi kaatamalla ja täpötäyteen ahdetun stadionin penkkirivit lainehtivat. Samalla saatiin siis myös hyvä jalkakylpykin bussimatkan aikana muhineille kintuille. 😉

20161203_190820

Toinen aktiviteettimme muodostui hyväksi todetusta ”ilmaisesta” kaupunkikierroksesta, joka avasi uusia näkökulmia kaupungin sykkeeseen.
The real city tour-niminen kierros painottaa nimenomaan sitä aitoa ja arkista Medelliniä, eli osallistujat pääsevät historian ja nähtävyyksien ohella kohtaamaan myös niitä kolkkia, joihin turistit eivät muuten välttämättä eksyisi.

Korruptio on vahvasti esillä jatkuvasti, eikä oppaammekaan jätä asiaa mainitsematta. Myös Suuri Rikollinen (Escobar) tulee ilmi monessa kontekstissa, vaikkei hänen nimeään julkisesti ääneen lausuta. Opimme, että kolumbialaiset (ja varsinkin paisat) ovat kovia puhumaan, innostuvat helposti ja unohtavat ikävät asiat mielellään nopeasti. Elämän pienistä iloista otet aan kaikki irti ja ylpeyttä tunnetaan aina kun voidaan (erityisesti siitä metrosta).

Kolumbian mainetta pyritään jatkuvasti kohentamaan ja kaupunki panostaa turvallisuuteen, jota kautta myös turistilukemat saadaan nousuun. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kehitys onkin ollut räjähdysmäistä: siinä missä ennen maassa vieraili noin 50 000 turistia, niin nykyään lukemat ovat lähempänä neljää miljoonaa! Mikäli siis mielit nähdä vielä ei niin turistuitunutta Kolumbiaa, niin suosittelemme pakkaamaan laukun ja lähtemään. Nyt heti. 🙂

Jalkapallon, turistoitumisen sekä katukulttuurin ohella kävimme tietysti myös salsaamassa. Monet hostellit ja yökerhot tarjoavat tanssitunteja kaiken tasoisille tanssijoille ja useimmiten pidot jatkuvat paikallisissa salsabileissä. Klubit ovat usein pieniä ja intiimejä, mutta livebändit ja edulliset virvokkeet nostavat takuulla tunnelman kattoon. Me ainakin viihdyimme ja tanssijalka vipatti aina sinne pikkutunneille asti.

Kuten arvata saattaa, neljä päivää Medellinissä meni vikkelästi.
Varsinkin kun mukaan mahtui myös Suomen itsenäisyypäivä (jota juhlistimme kuohujuomalla ja linnanjuhlia seuraamalla). Tänä vuonna osasimmekin arvostaa itsenäisyyttä ja Suomea täysin uudesta näkövinkkelistä. On nimittäin melkoisen hienoa asua maassa, jossa korruptio on lähes olematonta ja koulutus sekä terveydenhuolto ovat kaikille mahdollisia. Toivottavasti nämä asiat säilyvät aina!

Santa Marta

Lähes kahden kuukauden sisämaaelämän jälkeen rannikko alkoi tuntumaan vastustamattoman hyvältä, joten ei muuta kuin bussi alle ja hurrur kohti Santa Martaa. Yöbussi Medellinistä kestää noin 16h ja maksoi juhlapyhistä johtuen noin 30 eur/hlö. Normaaliarjessa lipun saa todennäköisesti himpun verran halvemmalla.

Santa Marta itsessään on kaunis kaupunki, jossa pääsee ihailemaan vanhaa arkkitehtuuria sekä historian havinaa. Kolumbian vanhimpana kaupunkina se on lunastanut itselleen hyvän maineen myös turistien keskuudessa ja se tietysti näkyy myös hinnoissa.
Majoittuminen vanhassa kaupungissa kustansi noin 20 eur/huone yöltä (privaattihuone hostellissa), mutta keittiömahdollisuus ja lähellä sijaitsevat ruokakaupat alensivat huomattavasti elinkuluja.

Yöelämä täällä on varsin vilkasta, mutta koska suurin osa yökerhoista ja pubeista sijaitsevat vain tietyssä osassa kaupunkia, niin rauhallisia sivukujia löytyy myös hieman herkimmillä unenlahjoilla varustetuille matkaajille.

Vipattaville tanssijaloille taas löytyy bilepaikkoja moneen eri makuun aina peruspoppijytästä latinorytmeihin. Itsekkin pyörähdimme täpötäyteen ahdetun klubin tanssilattialla, jossa DJ soitteli latinalaisia sekä afrikkalaisia rytmejä sydämensä kyllyydestä.

Myös rauhallisemmasta meiningistä kiinnostuneille löytyy hieman hiljaisemmalla volyymilla varustettuja istuskelupaikkoja pitkin poikin kaupunkia. Niin kutsutulla ”baarikadulla” sijaitseva rokkibaari oli kovasti meidän mieleen, varsinkin kun hyvän musiikin lisäksi pääsi nauttimaan tähtitaivaan antimista klubin kattoterassilla.

Rannikolla sijaitsevassa Santa Martassa itsestään ei juurikaan löydy uimarantoja, mutta paikallisbusseilla pääsee näppärästi sekä edullisesti (noin 1eur) köröttelemään lähikylien rannoille aurinkoa palvomaan.

Kaikenkaikkiaan Santa Marta on oikein sympaattinen ja kokemisen arvoinen kaupunki. Ainakin meidän mielestä. Saimme kolme päivää ja kaksi yötä kulumaan varsin sujuvasti, jonka jälkeen rantaelämä vei voiton. Ei muuta kuin rinkka selkään ja kohti viereistä kylää, Tagangaa. 🙂

Taganga

Tämä pieni, kalastajahenkinen kylä sijaitsee aivan Santa Martan kupeessa (30 min bussilla) ja on noussut mm. reppureissaajien suosioon edullisien sukellusmahdollisuuksien ansiosta. Täällä jos missä kannattaa suorittaa erinäisiä sukelluskortteja, mikäli veden alainen maailma kiinnostaa. Ilkan Advance Open water-kurssi kustansi 200 euroa, kun normaalisti maksu huitelee siellä 400 euron tuntumassa.

Eikä opetuksen laatu ainakaan huonoimmasta päästä ollut, sillä parissa päivässä Ilkasta leivottiin vesivirtojen ammattilainen, joka nykyisin selviytyy vedessä päivin ja öin. Unohtamatta tietenkään pulahduksia 40m syvyyteen. 🙂

20161211_144544

Snorklaamista tosin emme täällä hirveästi suosittele.
Sarppa kävi testaamassa sen puolen ja totesi, että sukeltamalla saisi paljon enemmän irti. (Sekä hieman enemmän mielen rauhaa.)

Ilkan lähtiessä ohjaajan kanssa tutkimaan villejä virtauksia meren pohjassa, Sarppa nakattiin keskelle merta pienen kalliomuodostuman kylkeen. Ohjeistuksia ei juurikaan tullut, paitsi että varo virtauksia. Seuraavassa hetkessä vene olikin jo kadonnut ulapalle, eikä lähipiirissä näkynyt ristin sielua.
Siellä sitä sitten lilluskeltiin aallokossa useampi tovi ilman tietoa, että milloin vene mahtaa saapua paikalle. Eipä siinä auttanut muu kuin torjua kaikki kauhuskenaariot mielestä aina mahdollisista suonenvedoista haikalojen hyökkäyksiin ja virtauksen varaan joutumiseen.
Reilu tunti aallokossa räpiköidessä tuntui ikuisuudelta ja kun vene vihdoin ja viimein kaarsi näköpiiriin, ei snorklaaminen ollut enää siinä ihan kärkikastissa harrastusmahdollisuuksien kanssa. Mutta hengissä selvittiin ja olipahan kokemus. 😀

Hostellin löysimme dormimajoituksella 9 euron nenukkihinnalla (aamupala mukaanlukien), joten hinnatkin olivat Santa Martaa edullisempia. Hostellia pyöritti paikallinen perhe, joten kotiutiminen tapahtui lasten leikkimistä seuratessa vallan lämpimästi.

Ruokailupolitiikassa hyödynsimme Menu del dia-tarjouksia, eli lounasaikaan paikallisista ravintoloista saattoi hyvinkin saada runsaan aterian neljällä eurolla. Melkein kaikista paikoista löytyi niin kala-, kana-, liha- kuin kasvisvaihtoehtoja. Seppänenkin siis sai ruokaa.

Sukeltamisen ohella meidän Tagangailu keskittyi lähinnä katukoirien paijaamiseen, rannoilla löhöilyyn, kävelyretkiin lähialuilla ja yleiseen hengailuun.
Aktiivisimmille sekä rahakkaammille reissaajille alueelta löytyy myös monia eri hiking-reittejä sekä edullisia varjoliitomahdollisuuksia. Harmiksemme itse jouduimme luopumaan näistä huvituksista suosiolla, sillä edullisuudesta huolimatta nämä olisivat verottaneet budjettiamme melkoisesti. Matkapäiviä on kuitenkin vielä melkoisen monta jäljellä.

Tagangan kolusimme läpi kolmen yön taktiikalla ja siitä olikin hyvä suunnata kulku kohti Cartagenan kaupunkia. Matka-aika minibussilla Tagangasta Cartagenaan kesti noin 6h ja maksoi kutakuinkin 15 euroa/hlö. Edullisemmallakin vaihtoehdolla olisi varmasti päässyt, mutta ovelta ovelle-kuljetus tuntui tässä vaiheessa reissua investoinnin arvoiselta. Jihaa.

Cartagena

Cartagena toimi aikoinaan mm. Aurinkomatkojen suosittuna lomakohteena ja suosittelemme suuresti kaupungin palauttamista lomasuunnitelmien täsmäkohteeksi! Sieltä löytää menoa ja meininkiä joka lähtöön aina kulttuurimatkailusta auringonpalvontaan.

Rannat eivät varsinaisesti vastaa perinteisiä paratiisirantoja, mutta pienellä lisäinvestoinnilla pääsee puksuttelemaan veneen kyydissä maksullisille rannoille, jotka kuulemma ovat kuin suoraan satukirjoista. Biitsielämää jo jonkin verran viettäneinä emme itse tarkastaneet asian laitaa, vaan lähialueen rannikot riittivät meille mainiosti. Varsinkin kun niistä saattoi hyvinkin löytyä hieman syrjäisempiä kolkkia, joissa pääsi rauhassa nauttimaan merellisestä elämästä, väen paljoudesta huolimatta.

Paikalliset suosivat mm. suojaisaa Playa Castillo Grandea.
Itse satuimme sinne hellepäivänä, jolloin ei ollut tuulenvirettäkään havaittavissa. Merivesi oli yhtä lämmintä kuin ilma (reippaasti yli 30´c), joten parin tunnin jälkeen vaihdoimme mieluusti tuulisemmalle Bocagrandelle. Tällä turistien suosimalla alueella saa varmasti huomiota kaupustelijoilta sekä hierojilta, mutta kohteliaasti kieltäytymällä he jättävät kyllä lomailijat pian rauhaan. 🙂

Ensimmäinen hostellimme (8eur/hlö) sijaitsi kauempana Cartagenan vanhasta kaupungista, mutta aivan rantabulevardin kupeessa.
Ystävällisyydssään hostellin isäntä majoitti meidät varaamamme 8hlön makuusalin sijasta avarampaan, 6hlön makuusaliin. Olimme kuulemma niin mukavia, että saimme häneltä spesiaalidiilin. Hurraa!

Noh.. hostellia tutkaillessamme emme koskaan kuitenkaan löytäneet tätä kahdeksalle henkilölle tarkoitettua makuusalia. Eli ei tainnut diili sittenkään johtua meidän mukavuudesta.:D
Majapaikka oli vielä keskeneräinen, mutta toimi mainiosti meidän kolmen yön pysähdykselle. Mitä nyt isäntä itse taisi taikoa jääkaapin kätköihin jätetyt ja valmiiksi kokatut ateriamme parempiin suihin. Mutta kuka näitä nyt laskee? 😀

Niin taikka näin, vaihdoimme majapaikkamme vielä muutamaksi yöksi vanhaan kaupunkiin, keskelle katuelämän sykettä ja suhinaa. Keskeisellä paikalla sijaitseva hostelli (8eur/hlö) oli öiseen aikaan yllättävänkin rauhallinen, joten hulinasta huolimatta yöunet olivat ainakin meidän unenlahjoilla taattu ja palvelu pelasi. : )

Opastetun kaupunkikierroksen avulla saimme otettua kaupungin taas näppärästi haltuun ja sen myötä päädyimme vuokraamaan myös tandem-pyörän, jolla omatoimiseikkailu kapeilla kujilla sujui kuin tanssi. Päivisin nautimme kaupungin väriloistoista sekä vanhan ajan atmosfääristä, iltaisin taas ihastelimme katutaiteilijoiden esityksiä sekä pyörähtelimme salsan merkeissä niin kaduilla kuin tanssilattioilla.

Kukkulalla sijaitsevan linnoituksen, Castillo de San Felipen, pimeät tunnelit sekä muurilta avautuva näkymä olivat myös kokemisen arvoisia.

 

Tekemistä siis riitti ja hauskaa oli.

Cartagena ja Kolumbia valloittivat paikan sydämmistämme for sure. Muchos Gracias.

img_6865