#Koleaa lattarielämää

Bogota, Kolumbia

Sunnuntaina 23.10.2016 saimme Sao Paulon makumatkan ainakin hetkellisesti päätepisteeseen ja seikkailu kohti Kolumbiaa oli valmis alkamaan. Eli ei kun keikun kohti lentokenttää ja lärpäke kohti Bogotaa, jota myös Kolumbian Lontooksi kutsutaan. Lisänimi kuulemma on syntynyt lähinnä sen sateisen ilmaston seurauksena ja kyllä, yhtäläisyys oli huomattava. Siinä missä odotimme kohtaavamme lempeän  lämpöaallon heti kentälle saavuttaessa, toivottikin Bogota meidät tervetulleeksi kolean vesisateen myötä. 😉

Taksien makuun päästyämme nappasimme myös tälläkin kertaa prepaid-pirssin alle, (joka oli oikein tilataksi. Mahtui hyvin siis myös egot kyytiin.) ja köröttelimme kohti Chapineron kaupungin osassa sijaitsevaa hostellimme. Taksikyyti tässä tilaihmeessa kustansi meille noin 20€ ja hostelliyö juuri valmistuneen Hobu Hostallin dormissa oli kutakuinkin 8€/hlö. Aamiainen mukaanluettuna. Aiotun kahden yön sijasta vierailumme venähtikin neljäksi, joista kolme saimme olla melkeinpä kahden kesken koko kartano-henkisessä hostellissa. Nice.

 

Bogota tarjosi meille lukuisia kaupunkielämälle tyypillisiä virikkeitä: piipahdimme outlet-myymälöissä (joista unelmavaatteista huolimatta ei tarttunut mitään mukaan), shoppailimme uudet farkut jättimäisellä ostarilla (ja kuinka ihanalta voikaan upouudet, puhtaat vaatteet tuntua! Olo oli kuin linnanjuhliin menijöillä konsanaan) sekä haahuilimme pitkin poikin kaupunkia niin itseksemme, überilla sekä myös opastetun kävelykierroksen turvin. Ja ehtipä se Sarppa käydä Bogotassakin heittelemässä jalkaa muutamalla tanssitunnilla. Ilkka taas tuttuun tapaan tutustui tällä välin paikallisiin olutpanimoihin.

Opastetut kävelykierrokset ovat meidän silmissämme osoittautuneet todella tehokkaiksi tavoiksi päästä sisään kaupungin saloihin. Monet kaupungit tarjoavat näitä ”ilmaiseksi” eli maksu muodostuu oppaalle annettavasta tipistä, jonka voi määrittä täysin omantunnon mukaan. Näin ollen Bogotassa pääsimme hyötyliikunnan ohella tutustumaan kaupungin kulttuuripuoleen, arkkitehtuuriin, historiaan sekä tietysti Pablo Escobariin. (Jonka tarina ei ihan täysin kulje käsikädessä Netflix-sarjan kanssa.)

Pablo Escobar tuntuu olevan Kolumbialle sama kuin Voldemort Tylypahkalle, eli hän-jonka-nimeä-ei-saa-mainita. Tuhoa ja kaaosta aikaan saanut Escobar vaikutti maahan sekä sen kansalaisiin niin voimakkaasti, että vaikka kunnostautumista viimeisen viiden vuoden aikana on tapahtunutkin räjähdysmäisesti, on tuo kyseinen nimi yhä punainen vaate monelle paikalliselle. Kahviloissa voidaan kyllä keskustella suhteellisen avoimesti korruptiosta sekä historiasta, mutta mitä Escobariin tulee.. noh, tuota nimeä ei tule ääneen lausua.

Viisi päivää Bogotassa riitti meille Kolumbiasta ensi nälkään ja nähtyämme kuinka tuo niin vaarallisena pidetty kaupunki olikin ihan tavallinen kaupunki siinä missä muutkin, uskaltauduimme nappaamaan bussin kohti naapurimaata, Ecuadoria.

Bussimatka Bogotasta Pastoon, joka sijaitsee parin tunnin päästä rajasta, kesti noin 20 tuntia ja kustansi noin 30€. Suurin osa ajasta meni tietysti nukkuessa, mutta sen ajan mitä päivänvalo antoi periksi saimme myös nauttia aivan huikeista maisemista. Suosittelemme lämpimästi bussimatkailua kaikille lentämisen sijaan. Erityisesti jos aikataulun suhteen ei olla täysin jäniksen selässä.

Pastossa löysimme jälleen aivan brand new- hotellin ihan bussiaseman vieressä, josta irtosi huone kuumalla suihkulla noin 14 € hinnalla. Yhden yön etapiksi tämä oli meille suorastaan nappilöytö, eikä rinkkojakaan tarvinnut pitkiä matkoja roudailla. Ehkä juuri ja juuri sen 400 metrin verran. Muchos buenos.

Quito, Ecuador

Kolumbian ja Ecuadorin välinen raja suositellaan ylittämään päivänvalossa, joten Pastossa vietyn yön jälkeen otimme bussin kohti Ipialesta, eli Kolumbian puoleista rajakaupunkia. Pasto-Ipiales väli vie aikaa noin 1,5-2h ja maksaa noin 3€/hlö. Mikäli vuoret ovat makuusi, niin jälleen kerran maisemat ovat andien myötä kerrassaan huikaisevat!

Ipialeksesta nappasimme taksin rajanylityspaikalle Rumichacaan (taksimatka kesti noin 20min ja maksoi noin 3€), leimasimme itsemme Kolumbian puolelta ulos ja marssimme jalkapatikalla Ecuadoriin. Iisibiisi.

Kolumbian puolella kaikki sujui sutjakkaasti, mutta lähestyvistä juhlapyhistä johtuen Ecuadorin puolella jonottelimme lähes 2h ennen kuin saimme passeihimme ecuadorilaista mustetta. Mutta eipä siinä sen jälkeen muuta kuin uusi taksi alle ja uudet 20min köröttelyä Tulcaniin, joka taas on Ecuadorin puolella lähin rajanylityskaupunki.

Tulcanissa taksikuski kurvasi meidät suoraan Quitoon lähtevään bussin eteen ja lennosta vaihdoimme kulkuneuvosta toiseen. Taksikuskille noin 3,5€ kouraan ja bussikuskille taas 6€. Ja niin näppärästi alkoi meidän viimeinen etappimme kohti aiottua määränpäätä. (Ecuadorin puolella busseillessa hyvä muistisääntö hinnan suhteen on noin dollari per tunti. Matka Tulcanista Quitoon kestää noin 6h ja siispä kustantaa sen 6 dollaria.)

Quitoon saavuimme illan pimetessä ja koska pitkän matkan bussit saapuvat kaupungin pohjoisosiin, niin nappasimme sieltä taksin etelässä sijaitsevaan hotelliimme. Paikalliset suosivat mittarin käyttöä aina takseilla liikkuessa, mutta itse koimme näppäräksi sopia könttähinnan ainakin ruuhka-aikoina. Tämä kyyti kustansi lauantai-illan ruuhkissa meille sen 10€. Bussilla olisi tietysti päässyt edullisemmin, mutta pyrimme aina uuteen kaupunkiin saavuttaessa pelaamaan varman päälle. Ja ajallisesti tuo 30min taksilla versus puolitoista tuntia bussilla tuntui kahden vuorokauden matkustamisen jälkeen myös melko makealta. 🙂

Hotellimme Juana de Arco sijaitsi Quiton vanhassa kaupungissa (noin 8€/hlö) ja keskeisen sijaintinsa ohella se osoittautui myös sisustukseltaankin oikein viehättäväksi tukikohdaksi parin yön majoittautumiseen.

Pari päivää ehdimme siinä sitten rauhassa nauttimaan Quiton antimista sekä vanhasta kaupungista. Erityisesti kasvissyöjän näkövinkkelistä oli taas ihana olla paikassa, jossa kasvisruokia oli tarjolla moneen eri makuun aina keitoista ja salaateista muihin superfoodeihin. Lihansyöjille taas tarjolla on esimerkiksi kanaa monessa eri muodossa. Annoskoot puolestaan tyydyttävät yleisesti ottaen suuremmankin syömärin kuvun kevyesti. Ja mikäli näin ei käy, niin jälkiruokaa tai -juomaa on mukava mennä nautiskelemaan erityisesti iltaisin Calle la rondalle, jossa samaan hintaan saa useimmiten myös livemusiikkia sekä vanhan kaupungin mystiikkaa.

Eivätkä ne maisematkaan kehnoja ole. Erityisesti juuri vanhan kaupungin kujilla saa helposti kulumaan tunnin jos toisenkin. Ja mikäli mielii nähdä koko kaupungin sekä sen miten vanha ja uusi kaupunki yhdistyvät, niin esimerkiksi kukkulan laella sijaitseva Virgen de el Panecillo-patsas tarjoaa siihen oikein mainiot puitteet. Myös Basilica del voto Nacionalin katto on toinen oiva vaihtoehto Quiton tarkasteluun lintuperspektiivistä.

Meillä ensimmäinen visiitti Quitossa kesti pari päivää ja näillä kulttuuripläjäyksillä olikin sitten hyvä virittäytyä täysin uuteen tunnelmaan. Nimittäin hevoselämään keskellä kraateria, jonne päätimme pestautua vapaaehtoisiksi. Siispä ei muuta kuin rinkat kasaan ja tsekkaamaan miten ne hevoset oikein Ecuadorissa hirnuvat.

Ihhahhaa vaan! 🙂