#Idästä etelään

Dar es Salaam vol 2.

Sansibarin paratiisielämän jälkeen oli aika lähteä suhailemaan ristiin rastiin Afrikkaa ja ensimmäinen etappi oli vanha tuttu Dar es Salaam.

Lauttamatka mantereelle puksuteltiin pienoisen merenkäynnin saattelemana, jonka seurauksena pääsimme oikein aitiopaikoilta seurailemaan kuinka aamupalat tulivat milloin keneltäkin kanssamatkustajalta ylös ja ulos pitkin poikin paattia. Nam.

20161002_180032

Mantereella meitä odotti majapaikan sekä bussilippujen metsätys, jotka sujuivat muitta mutkitta muutamassa minuutissa.  Hotelli löytyi ihan bussiaseman vierestä reilun kymmenen euron yöhinnalla ja bussiliput Moshiin seuraavalle aamulle lunastettiin myöskin kymmenen euron kappalehinnalla. Ripeän toiminnan myötä meille jäi vielä päivä aikaa nauttia Dar es Salaamin vilinästä.

Näin ollen Sarppa suuntasi kulkunsa tanssitunnille, joka oli melkoinen elämys. Kaikille ikäryhmille sekä taitotasoille avoinna oleva tunti oli täynnä rytmiä ja rytinää, eikä twerkkaukseltakaan säästytty. Ikäjakauma kohdistui vahvasti iäkkäämpään sukupolveen, mutta siellä sitä vain pyörittiin pitkin poikin lattioita kaikki sulassa sovussa. Ja nauru raikasi. Kiitos näille ihanille rouvashenkilöille, jotka ottivat yhden mzungun osaksi porukkaa niin avoimin mielin. 🙂

Moshi ja Kilimanjaro

Tiistaina 4.10.2016 klo 6.00 käynnistyi Kilmanjaro Express-bussin moottori ja uusi seikkailumme suuntautui kohti pohjois-Tansaniassa sijaitsevaa Moshia. Haaveenamme oli nähdä niin Kilimanjaron lumiset vuorenhuiput kuin myös iloisesti virtaavat vesiputoukset. Unohtamatta tietenkään vuoristoilman raikkaita tuulahduksia. Ja kaikki tämä sijaitsi noin 12h päästä Dar es Salaamista!

20161004_171818

Moshista löysimme superedullisen ja supersiistin hostellin (Kilimanjaro Grand Hostel ja 12€/yö hlö), jossa meidät apgreidattiin ensimmäiseksi yöksi hieman tasokkaampaan huoneeseen. Bonusta oli myös toimiva nettiyhteys, joten pitkästä aikaa pääsimme myös kurkkaamaan Facebookin sekä muun sosiaalisen median saloihin. 😉

Kompaktin kokoinen kaupunki oli näppärä ottaa päivässä haltuun ja näin ollen ehdimme vertailla rauhassa vaellusretkiä tarjoavien paikkojen hintoja Kilimanjaro-kierrosta varten. Vaikka vuoren valloitus kutkuttelikin kovasti mielessä, niin valitettavasti hintatasoltaan se meni reippaasti yli meidän budjetin. Samoin lukuisat eri opastetut turistikierrokset, kuten kahviplantaasit, kuumat lähteet ja vesiputoukset. Näin ollen päädyimme suorittamaan turistelointia osittain omatoimisesti. Sekä sopivan suunnitellun suunnittelemattomasti, of course. 😉

20161006_115639.jpg

Hyppäsimme Moshissa dalladallaan ja suhautimme Marangun kylään, jossa Kilimanjaro National Park sijaitsee. Reilun tunnin köröttely kustansi meiltä yhteensä noin kaksi euroa ja paikan päällä meitä odottikin melkoinen kaaos: ”Turistioppaita” yritti uida liiveihin heti kun hyppäsimme ulos dallasta, eikä suurin osa heistä täyttäisi välttämättä ihan Suomen standardeja matkaoppaan pätevyydestä. 😀

Onneksemme törmäsimme 29-vuotiaaseen Davidiin, joka osoittautui kerrassaan huikeaksi veikoksi ja mitä mainioimmaksi oppaaksi. Jopa Sarpan keskittymiskyky pysyi hänen opastuksessaan yllä ja pääsimme viettämään melkoisen päivän Kilimanjaron juurella.

Piipahdimme muun muassa Kilimanjaro National Parkissa tutustumassa tuohon upeaan vuoreen ja pääsimme tepastelemaan sen alkupään poluilla virkistävässä vuoristoilmassa. Voi juku, että olisikin tehnyt mieli patikoida huipulle asti!

David kuljetti meitä myös pitkin poikin lähikyliä, joissa pääsimme ihastelemaan kahviplantaaseja, maatilan eläimiä, vesiputouksia sekä tietysti kyläelämää itseään. Maisemat olivat aivan huikeita ja vastaanotto oli mitä mainiointa, jälleen kerran. Matkantekoa vauhdittivat myös Davidin riimittelyt, joille ei tullut loppua vaikka patikointi vuoristossa alkoi ainakin meidän kunnossa tuntumaan. Ammattimaisten opastaitojen ohella tämä kyseinen dude osoittautui melkoiseksi muusikoksi ja räppääjäksi. Ihan mahtavaa. 😀 Näitä räppejä on myös videolla, joten stay tuned!

Seurueemme mahtoi olla melkoinen näky niillä poluilla, kun yksi taputti tahtia, toinen räppäsi ja kolmas tanssi menemään. Luovuuden iskiessä tosin onnistuimme muutaman kerran harhautumaan varsinaiselta reitiltämme, mutta se ei menoa haitannut. Erehtyipä siinä aina välillä jokunen ohikulkijakin liittymään osaksi tätä karavaania. Naurua ja hassuttelua siis riitti koko päivän ajaksi. Siitä kielivät patikoinnista kipeytyneiden jalkojen lisäksi poski- ja vatsalihakset.:D

Parin päivän visiittimme Moshissa oli nappisuoritus. Toden totta. Ja sen kruunasi vielä intialainen kasvisravintola. Nam.

Näiden kokemuksien sekä täyden vatsan kanssa oli taas hyvä kiivetä bussin uumeniin kohti uusia seikkailuita.

Kohti Nairobia

Moshista kulkumme suuntautui pikkuhiljaa takaisin kohti Nairobia, jossa meitä odottaisivat lennot Etelä-Afrikkaan. Ja viimeinen bussimatkamme (ainakin hetkeen) Itä-Afrikassa osoittautuikin melkoiseksi jännitysnäytelmäksi.

Bussin oli tarkoitus lähteä Moshista klo 14.00. Noh..Polepole. Rikkoutuneesta vaihdelaatikosta johtuen pääsimme matkaan noin klo 17.30. Ei siinä mitään. Tien päällä oltiin jälleen.

20161007_155442.jpg

Tosin bussi, jonka piti olla vain puolillaan täynnä, olikin tuplabuukattu melkein jokaista istuinta myöten. Mutta eipä hätiä mitiä. Sopu sijaa antaa.

Vaihteet huutaen kurvailimme pitkin teitä niinkuin Mika Häkkinen konsanaan. Ja yritimme olla huomaamatta palaneen käryä, joka leijui ilmassa.

Sitten ilmaantui poliisi ja ei muuta kuin auto tien sivuun. Kuskimme heitti ruskean pahvipussukan matkustajien jalkoihin ja poistui autosta. Siinä me sitten muiden matkustajien kanssa seurasimme, kuinka poliisi piti tiukkasanaista saarnaa kuljettajallemme. Ja eipä aikaakaan kun poliisi tuli tutkimaan koko auton. Mutta kiitos muiden matkustajien, mitään ei löytynyt ja matka jatkui kiivaan sanasodan saattelemana. Eikä meillä mzunguilla ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin mennä mukana, sillä kukaan ei tietysti puhunut englantia. Ei edes ne poliisit.

gopro

 

Noh.. matka jatkui. Kunnes tuli liikenneruuhka. Siinä sitä sitten nököteltiin keskellä erämaata, säkkipimeässä. Eikä meillä ollut hajuakaan siitä, missä olimme, milloin matka jatkuisi vai jatkuisiko se ylipäätänsä ollenkaan. Polepole.

Ruuhkastakin selvittiin ja saavuimme Tansanian ja Kenian rajalle vain muutaman tunnin alustavasta aikataulusta myöhässä. Ja rajalla riittikin taas kuhinaa sekä jos minkä sortin hiihtäjää. Mutta yli päästiin. Ja vieläpä meidän vanhoilla single entry-viisumeilla. Ei paljon siinä vaiheessa yötä tainnut tullivirkailijoita asia kiinnostaa. 😀

Alustavan aikataulun mukaan meidän piti olla Nairobissa klo 21.00. Olimme perillä klo 2.00. Ja bussiasema sijaitsi alueella, jossa ei pimeällä suositella enää kenenkään täysjärkisen liikuskelevan. Puntit tutisten onnistuimme nappaamaan taksin hotellille (ja taksi oli tietysti sellainen, jossa ovet pysyivät juuri ja juuri kiinni) ja sänkyyn rojahtaessa ei tarvinnut hirveän pitkään unta odotella. Kerrassaan mielenkiintoinen bussimatka. Totisesti.

Ja mielenkiintoiset olivat myös seuraavat pari päivää Nairobissa, jossa pääsimme osalliseksi myös kaupungin pimeämpää puolta. Hotellimme oli hyvä ja henkilökunta todella ystävällistä, mutta sijainti oli hieman epämääräisemmällä alueella.

Näin ollen Sarppakin pääsi ryöstön uhriksi, kun eräs ei niin herrasmiesmäinen henkilö riuhtaisi tältä kaulakorun kaulasta keskellä katua. Ja vieläpä keskellä päivää. Eipä siinä ehtinyt edes kissaa sanoa, kun jamppa katosi juoksujalkaa näkyvistä yhtä korua rikkaampana. Onneksi ei käynyt mitään pahempaa.

Näistä kokemuksista huolimatta muistutamme, että urpoja mahtuu kaikkialle. Myös sinne kotikaupunkeihin. Niin kuin jokaisesta kaupungista, myös Nairobista löytyy paljon hyviä asioita.

Meidän reissun osalta mainittakoon esimerkiksi Maji Mazurin lastenkeskus, jossa iloksemme ehdimme ennen lähtöämme vielä piipahtamaan. Ja jos se vilpitön ilon ja rakkauden määrä ei saa hymyä nousemaan huulille, niin ei sitten mikään! Niitä tyyppejä tulee kyllä kova ikävä. ❤

Kenia ja Tansania rikastuttivat meidän elämää monella eri kommervenkillä sekä kokemuksella. Jokaisesta niistä olemme suunnattoman kiitollisia. Edes se, että matkamme lentokentälle piti sisällään kolaroinnin uberimme ja moottoripyörän välillä ei muuta meidän mielipidettä kokemastamme Itä-Afrikasta.

Ja sitä Afrikkaa emme voi muuta kuin suositella kaikille. ❤

(Niin.. ja kolari oli onneksi minimaalinen. Henkilövahingoilta säästyttiin.)