#Elämää Kizimkazin jälkeen

Kizimkazi oli Kokemus isolla koolla.

Siitä huolimatta oli taas mukava jatkaa matkaa kohti uusia seikkailua ja niinpä tie sekä uskollinen dalladalla vei meidät Sansibarin pohjoisimpaan pisteeseen, Nungwiin.

Matkustaminen sinne tapahtui Stone townin kautta, joten pääsimme olemaan osana kahta erilaista ihmispyramiviritelmää: ensimmäinen tapahtui tavallisessa minibussissa ja toinen taas lava-auton tyylisessä kulkuvälineessä. Matkapäiväksi muodostui tietysti saarella oloaikamme ainoa sadepäivä, joten pääsimme ottamaan molempien dalladallojen uumenissa mojovat kurasuihkut kun vedet tulvivat sisään ikkunoista ja ovista.

Tämä lava-autodalla oli myös kokemus, joka säteilee haamukipuna jaloissamme vielä varmaan ensi vuosikymmenelläkin. Hölmöinä ensikertalaisina meidät survottiin lavan takaosaan, jonne tietenkin pakkautuu suurin osa äärimmilleen lastatun auton matkustajien paineesta. Edes raitis ilma ei siinä paljoa auttanut, kun kärvistelimme jäätävän jalkakivun kanssa parin tunnin automatkan ajan. Mutta perille päästiin. Jälleen kerran. Joten ei voi valittaa.

Automatkan aikana ohitsemme hurisutteli myös länsimainen pariskunta uuden uutukaisella taksillaan ja räpsi sirkuskulkuneuvoa muistuttavasti bussistamme kuvia sen minkä ehti. Ihmisiä kun roikkui niin auton laidoilla kun katollakin mitä eriskummallisimmissa muodostelmissa. Huvittavina oli, että kanssamatkustajamme nostelivat tämän ohituksen jälkeen meidän suuntaan peukkua ja naurahtelivat hyväntahtoisesti. Tämän jälkeen viimeistään pääsimme osaksi kulkuetta ja juttua riitti. 🙂

Nungwi

Nungwi on rantalomakohde, jossa resortteja, hotelleja sekä rantaviivaa riittää silmän kantamattomiin. Tässä vaiheessa vuotta sekin tosin autioituu osittain ja rannikolta saattaa löytää sopukoita sekä poukamia, joissa pääsee nauttimaan auringosta ilman ristin sielua.

20160930_154003

Näiden lisäksi satuimme löytämään myös aivan uskomattoman hostellin, Homeland swahili Lodgen, joka tunnetaan budjettireissaajien keskuudessa sekä loistavasta aamupalastaan että omistajastaan (crazyman) Mzushista. Yö hostellissa maksaa aamupalan kanssa 25 €/huone ja dormimajoituksen voi lunastaa huokeammalla hinnalla. Aamupala on maineensa veroinen ja Mzushi takuuvarmasti mies kenet jokaisen tulisi kohdata elämänsä aikana!  Tiivistettynä hän on 160cm täyttä virtaa ja ihanan kreisiä meininkiä.

Heti kättelyssä tuntui kun olisimme tulleet kotiin. Ja mikä parasta, meidät otettiin vastaan kahvin, hedelmien sekä nutellavoileipien kanssa. Sekä halauksien. Halauksia ei voi unohtaa! Niitä meille tarjosi Mzushin 4-vuotias mini me, eli hänen poikansa Hussein. Tyyppi ripustautui ensi näkemältä kaulaan ja haliterapia oli seuraaville neljälle päivälle turvattu! ❤

20160928_205623

Mzushi ja Hussein ovat myös parivaljakko, joiden elämää jumahtaa helposti seuraamaan päiväkausiksi. Tämä majakka ja perävaunu-yhditelmä nimittäin häsää ja häslää kaikella rakkaudella aamusta iltaan niin vauhdikkaasti, ettei heidän menossaan meinaa pysyä mukana. Ainakaan vakavalla naamalla. Ja mainittakoon vielä, että Mzushi on kerrassaan loistava kokki! Rannalla vietettyjen päivien jälkeen emme olisi voineet kuvitella mitään parempaa, kuin Mzushin loihtiman illallisen ääreen kokoontumisen yhdessä muiden hostellin asukkaiden kanssa.

IMG_5109.jpg

Rantaelämän, kreisin meiningin ja uusien tuttavuuksien lisäksi kävimme nauttimassa myös vedenalaisesta maailmasta läheisellä Mnemban saarella. Ja pelkästään jo ilman sukeltelua tuo saari oli ollut kokemisen arvoinen! Puolitoista tuntia veneilyä suuntaansa turkoosin meren ympäröimänä ja matkalla saattaa parhaimmillaan törmätä niin valaisiin kuin delfiineihinkin. Meitä onnisti delfiinien suhteen, valaat jäivät odottamaan vielä vuoroaan.

Jakauduimme saaren tuntumassa kahteen aktiviteettiin: Ilkka sukelsi laitteiden kanssa meren syvyyksiin ja Sarppa jäi tutkimaan koralleja sekä kaloja snorklauksen puitteissa. Näkyvyys veden alla oli 10 metrin luokkaa ja kalaparvia, meritähtiä sekä muita otuksia oli kaikissa maailman väreissä. Ainoa, mitä snorklatessa ei sukelteluun verrattuna nähnyt, oli Ilkan bongaama kilpikonna. Mutta muuten molemmat aktiviteetit olivat joka pennin arvoisia! Vieläkin vetää hiljaiseksi tämä satumaailma, joka oli kuin suoraan Pienestä Merenneidosta tai Nemo etsimässä- elokuvasta. Aalloissa siis!

Nungwi oli siis juuri sitä, mitä paratiisisaarelta voi meidän mittapuulla odottaa: turkoosia vettä, lähes autioita hiekkarantoja (ainakin tässä vaiheessa vuotta), hyvää ruokaa, eläimiä, rentoa meininkiä, sukeltelua meren syvyyksissä sekä halutessaan myös treenaamista ja joogahetkiä rannalla. Jopa ympärillä pyörivät masai-kauppiaat jättävät turistit rauhaan kun kerran sanoo kohteliaasti että Habana Asante (=ei kiitos.) 🙂

Visiittimme Nungwissa oli mitä mainioin tapa päättää seikkailumme Sansibarin saarella ja takaisin mannerelämään pääsimmekin siirtymään aurinkoisin mielin, monta kokemusta riikkaampina.

Me kiitämme ja kumarramme Nungwille sekä koko Sansibarille. Oli ihanaa!