#Villagelife


Duara Travels

Pajen paratiisin uumenissa saimme Ikiloman Titalta ja Thomakselta vinkkiviitosen hieman erilaisemmasta majoittumisen muodosta Sansibarin saarella.

Suomalainen yritys nimeltä Duara Travels järjestää vaihtoehtoista matkailutoimintaa, jossa reissulaisen on mahdollista muuttaa osaksi kyläyhteisöä ja asua siellä paikallisen perheen luona.
Ja mikä parasta, osa maksetusta summasta menee suoraan isäntäperheelle itselleen.
Samalla kun matkailija pääsee tutustamaan kyläkulttuuriin ja siellä asuviin ihmisiin, pääsee hän myös konkreettisesti tukemaan isäntäperheen taloutta.

Palapalloa koki tämän todelliseksi winwin-tilanteeksi kaikkien osapuolien kannalta. Kerrassaan nerokasta. Hyvä Duara Travels!

gopr0905-00_00_18_55-still010

Niinpä tartuimme tähän tilaisuuteen ja suhautimme kahdella eri dalladallalla Sansibarin saaren eteläosiin, Kizimkazin kylään. Tuttuun tyyliimme matka sisälsi myös hieman säheltämistä, kun jäimme vahingossa liian aikaisin kulkuneuvosta pois. Emme tietenkään osanneet arvata, että kyliä olikin yhden ainoan sijasta kolme. 😀

gopr0905-00_00_20_42-still011

Eipä siis muuta kuin rinkka selkään ja reipas patikointi kohti seuraavaa kylää. Hyötyliikuntahan ei koskaan ole pahitteeksi.

Kizimkazi

Oikea kylä löytyi ja siellä meitä oli vastaanottamassa perheen tytär, upeaakin upeampi, 21-vuotias Hawa, joka kielimuurista huolimatta huolehti meistä paremmin kuin hyvin.
Tässä vaiheessa emme vielä osanneet arvata, kuinka nopeasti sitä voikaan kiintyä ja tulla osaksi perheyhteisöjä. Mutta niin siinä kävi.

20160926_140824

Isäntäperheestämme, joka käsitti Hawan lisäksi perheen äidin, isän sekä kaksi veljeä, tuli meille kuin oma, väliaikainen perhe. Puhumattakaan muista kyläläisistä, jotka vastaanottivat vierailumme avosylin ja nauravin kasvoin.

Oli kerrassaan liikuttavaa huomata, kuinka kylässä jokainen piti huolta toisistaan. Ja kaikki mitä oli tarjolla, jaettiin. Oli sitten kyse ruuasta, arjen askareita tai lastenhoidosta, niin kukin kantoi kortensa kekoon mukisematta.

img_4994

Vierailumme aikana pääsimme kurkistamaan useisiin eri koteihin, tutustamaan kyläläisiin aina vauvasta vaariin asti ja opimmepa me muutaman kikkakolmosen myös keittiön puolellakin. 20160926_125129Saimme myös silitellä sekä sylitellä niin ihmis- kuin eläinvauvoja ja olimme kerrassaan
liikuttuneita kaikesta siitä yhteisöllisyyden tunteesta, jota pääsimme paikallisten kanssa kokemaan.

Ruokailu tapahtui perheen kanssa lattialla istuen ja suurin osa aterioista syötiin käsin. Suihkuja ei myöskään ollut, vaan peseytyminen tapahtui saavin ja kauhan voimin. Sähköt tulivat aurinkopaneelin kautta, joten valoja käytettin vain iltaisin ja ruokakin valmistettiin tulta apuna käyttäen.

img_4974Jos siis kaipaat lomalla juoksevaa vettä, internettiä, kylpyhuonetta ja jatkuvaa sähköä, niin tämä ei ole ehkä se otollisen retkeilymuoto. Mutta jos olet valmis vaihtamaan ne kaikki huikeisiin elämyksiin ja suuriin tunteisiin, niin voit huomata kuinka nopeasti kaikkeen tähän tottuu.
Jopa ötökkäkammoiselle Sarpalle (erityisesti yöaikaan) ympärillä kipittelevät torakat tulivat osaksi arkipäivää. Itseasiassa ne alkoivat tuntumaan jo lähes lemmikeiltä.

Kizimkazi antoi ja opetti meille paljon ja tulemme varmasti muistamaan tämän kokemuksen läpi elämän.

 

img_5013

Huikeimpina hetkinä mainittakoon esimerkiksi villidelfiinien kanssa uiminen avomerellä, josta Sarppa oli haaveillut pikkutytöstä asti.
Sitä tunnetta ei osaa oikein edes sanoin kuvailla, kun pulahdat mereen ja huomaat polskivasi melkein kymmenen delfiinin keskellä! Hetki oli niin satumainen, että se sai meidät haukkomaan henkeä. Harmi tosin, että satuimme olemaan silloin juuri veden alla. 😀
Samalla tuli siis myös puhdistettua elimistö suolavedellä.

gopr0905-00_00_28_06-still007

gopr0905-00_00_28_36-still009

Delfiinin koskettaminen tietää kuuleman mukaan pitkää ja onnellista elämää.
Siispä long live Ilkka, joka onnistui silittelemään yhtä heistä! Sarppa taas tyytyi silittelemään meduusaa. Mitäköhän niistä seuraa? Burning hot life? 😉
Niin taikka näin, edes se ei haitannut. Unelmista oli juuri tullut totta. ❤

Ja kun delfiinien kanssa polskimisen jälkeen pääsimme vierailemaan paikalliseen kouluun sekä päiväkotiin, niin sydämemme olivat myytyjä. Big time.
Eipä siinä ihan kuivin silmin voinut olla kun noin kuusikymmentä alle 6-vuotiasta nappisilmää laulaa ja tanssii sydämensä kyllyydestä ihan siinä nenäsi edessä. Ja se riemun määrä.. ihan käsittämätöntä.

img_5040

Iso rispekti myös paikallisille opettajille, jotka tekevät todella merkityksellistä työtä nuorison hyväksi. Paikallinen koulu käsittää kaikenkaikkiaan noin 1000 oppilasta eri ikäryhmistä, mutta opettajia on vain reilu kymmenen. Hälinän ja mölinän määrä on siis luokkahuoneissa melkoinen, mutta siitä huolimatta oppilaat tuntuvat olevan aidosti kiinnostuneita opiskelusta.
Osa heistä haluaa lääkäreiksi, osa lakimiehiksi tai opettajiksi. Jotkut taas opiskelevat tullakseen paremmiksi ihmisiksi!

img_5069

Saimme kunnian käydä keskustelemassa näiden nuorten kanssa ja kertoa heille täsmätietoa Suomesta sekä Euroopasta. Ehkä siinä tuli muutama vitsikin heitettyä. 🙂
Alakoululaiset kirjaimellisesti roikkuivat käsissämme nauraen ja osa heistä kohtasi ensimmäistä kertaa elämässään länsimaalaisen ihmisen näin läheltä.
Ja oli siinä meilläkin naurussa pitelemistä kun pääsimme hassuttelemaan kaikkien eri ikäluokkien kanssa. Nuorissa on tulevaisuus, todellakin!

Kizimkazi, kuten suurin osa koko Sansibarin saaresta on uskonnoltaan muslimeja. Kukaan ei velvoita turisteja mukautumaan heidän uskontoonsa, mutta kohteliaisuussyistä yritimme ottaa tämän huomioon parhaamme mukaan. Vaikka kylässä oli kuuma kuin saunassa, niin pukeuduimme mahdollisimman korrektisti ja peittävästi, sekä naipuolisena Sarppa peitti päänsä huivilla.

img_4946

Parin päivän huntuelämän jälkeen olikin hieman absurdia käydä paikallisella uimarannalla, jossa ensimmäisenä meitä vastaan käveli muutama neitokainen yläosattomissa ja olutpullot käsissään. Mutta kukin tyylillään. Ja tämä tyyli on varmasti monen mieleen.
Ja niin oli ilmeisesti meidänkin tyyli ainakin paikallisten mieleen. Viimeistään tämän jälkeen he tuntuivat arvostavan pukeutumistamme enemmän kuin osasimme kuvitella.

Näiden ja monen muun kokemuksen siivittämänä päivät Kizimkazissa kuluivat nopeasti uusia asioita oppien:
Kävimme vierailemassa luolissa ja vanhoilla kaivoilla, joista kyläläiset hakivat veden ennen vesiputkia. Opimme lisää paikallisesta kasvillisuudesta sekä maanviljelystä. Pelasimme illan tullen korttia uusien siskojen ja veljiemme kanssa sekä tietysti nauroimme, elimme ja olimme.

(Veden hakemisesta mainittakoon, että on siinä ollut melkoinen urakka, sen sanomme! Siellä helteessä tarpoessa jopa oman vesipullon kantaminen alkoi ottamaan kunnon päälle. Emme osaa edes kuvitella, miltä sama tuntuisi vesikanisteri pään päällä. Että pidettäköön tämä kokemus mielessä kun seuraavan kerran mietimme, jaksaako sitä lähteä ostamaan vesipulloa kaupasta. Tai vielä parempaa. Jaksaako kotisohvalta nousta keittiöön laskemaan hanasta vettä.)

img_5024

Meille koko Kizimkazi oli pelkästään positiivinen ja ennenkaikkea opettavainen kokemus.
Ja olemme onnekkaita, kun pääsimme kokemaan jotain tälläistä!
Suosittelemme tätä kaikille ketkä janoavat uusia kokemuksia ja todellista elämysmatkailua.

Iso kiitos isäntäperheellemme sekä koko Kizimkazin kylälle, jotka lunastivat paikkansa meidän sydämiin.
Kiitos myös Ikilomalle, joka vinkkasi meille tästä mahdollisuudesta sekä Duara Travelsin tiimille.
Lisää heidän toiminnasta löydät osoitteesta www.duaratravels.com.

Asante sana. ❤

img_5100