#Zanzibar time!

Tiistaina 20.9.2016 seilasimme Azam Marinen tarjoamalla lauttakyydillä Dar es Salaamista Sansibarin saarelle, Zanzibar towniin.
Lipunmyyjät varoittelivat merenkäynnistä, mutta onneksemme tuulet pysyivät suotuisina ja matkanteko sujui letkeästi lautan kannella auringosta sekä lempeästä merituulesta nautiskellen.
20160920_111506

Tämä oli meille kerrassaan mieluisaa vaihtelua ruuhkaisten katujen sekä autojen perävalojen tuikkeen tilalle. Edes täpötäyteen ahdattu lautta tai siellä pojottavat muut länkkärit eivät verottaneet matkustusintoamme. Päinvastoin. Horisontissa siintävä, turkoosi ulappa oikein kutsui meitä kohti uusia seikkailuita!

gopr0904-00_02_29_16-still001

Mainittakoon tosin tässä vaiheessa pienenä huomiona myös eräs merkittävä asia, jonka jokainen turisti voisi ottaa huomioon matkallaan. Ja jonka puuttuminen saa ainakin Sarpan v-käyrän nousemaan helposti pilviin. Nimittäin KÄYTÖSTAVAT.

Afrikassa ruuhkaa ja häsläämistä riittää joka puolella lähes järjettömyyteen asti.
Pääosin kaikki kuitenkin rullailee enemmän ja vähemmän maltillisesti eteenpäin, hyväntahtoista henkeä unohtamatta.
gopr0904-00_02_32_16-still002

Omaa henkilökohtaista tilaa ei ole, mutta toisen tila yritetään ainakin jossain vaiheessa huomioida. Ja on itsestään selvää, että jos kerta toisen tila on minun tila, niin minun tila on silloin myös toisen tila.

Tunnelma muuttui kertaheitolla kun ahtauduimme muiden turistien joukkoon jonottamaan esim. passien tarkastusta: Jokapuolella tuupittiin, tönittiin ja keskityttiin oman navan ympärillä pyörähtelyyn. Kanssamatkustajia ei huomioitu muuta kuin kyynerpäätaktiikan kohteina, eikä tuntemattomian kanssa liiemmin hymyjä vaihdeltu.
Minä-ajatusmaailma kimposi voimakkaasti esiin, eikä pole pole-mentaliteettia näkynyt sitten missään.
Itsestäänselvä vinkki matkustajille: Hakuna matata.

Vaikka matkaväsymys tuppaisi kuinka iskemään päälle tai tutkimusmatka määränpäässä saa jalat vipattamaan vähintäänkin discobiitin tahtiin, niin yleensä ei oikeasti ole kiirettä mihinkään.
Ainakaan jos olet lomalla.
Maailma odottaa. Malta siis välillä odottaa sen mukana, niin kanssamatkustajillakin on todennäköisesti mukavampaa.
Polepole.

laiva

Zanzibar town

Kaupunki on sekoitus afrikkalaista kulttuuria sekä idän mystiikkaa. Puhumattakaan arabialaisten jättämästä kädenjäljestä, joka ilmenee kaupungissa hyvin voimakkaana.

20160921_113850

Aivan sataman vieressä sijaitseva majatalomme (Malindi guest house) oli kuin suoraan tuhannen ja yhden yön tarinoista, eikä hintakaan ollut aivan järjetön (noin 23€ yö/huone).

Ihastuimme myös kovasti majatalon persoonalliseen ilmeeseen: sisustus oli luotu aivan mieletöntä mielikuvitusta sekä kierrätysmateriaalia hyväksi käyttäen! 



Tyhjistä muovipulloista oli kasattu mm. tuoleja ja kukkaruukkuja, vanhoista c-kaseteista oli rakennettu lamppuja ja olivatpa myös vanhat pyöränosatkin päässeet uusiokäyttöön mitä erilaisin keinoin.

Kerrassaan hurmaavaa! Iso peukku tälle!

Majatalomme vieressä sijaitsi myös suosittu sekä edullinen ravintola, Passing show, jossa annokset maksoivat noin 2 euroa ja kun laitoit siihen muutaman sentin lisää, niin sait vieläpä todella hyvää chapatia (paikallinen letuntapainen leipä. Nam.)
Voitte uskoa, että tämän ravintolan tarjonta ehti parissa päivässä tulla meille melko tutuksi. Ja vielä kun naapurikahvilasta sai aivan taivaallisen hyvää brownieta, niin kyllä siinä taas kelpasi olla. 🙂

gopr0905-00_00_01_31-still003

gopr0905-00_00_04_40-still004
Pari päivää meni kuin siivillä tästä kaupunkielämästä nauttien:

Seikkailimme pitkin poikin kivikaupungin kujia, tanssimme paikallisen breakdance crewin kanssa rannalla, nautimme merestä ja auringosta, tuskailimme majatalon surkean wifin kanssa ja ehtipä se Sarppa potea siinä yhden silmätulehduksenkin. Tekemistä siis riitti, mutta suurimmaksi osaksi se oli onneksi pelkästään positiivista.

dance-3
dance-1
dance-2

Auringon, hyvän ruuan sekä yleisen nautiskelun ohella tutustuimme myös saaren synkempään puoleen, nimittäin sen menneisyyteen.

Slave chamber

Meriteitä ajatellen Sansibar sijaitsee kätevien kulkuyhteyksien varrella ja sieltä on helppo kulkea niin Intiaan kuin myös esimerkiksi Aasiaan. Sen myötä Sansibar lunastikin itselleen vahvan statuksen orjakaupan keskittymänä ja saaren kautta kulki vuosittain jopa 50 000 orjaa eri puolille maailmaa.

20161002_135738

Lienee sanomattakin selvää, että näiden ihmiskaupan kohteiksi joutuneiden henkilöiden oikeudet sekä elinolosuhteet olivat täysin olemattomat. Mutta se, mitä kaikkea tähän aikakauteen todellisuudessa mahtuikaan, selveni meille tarkemmin Slave Chambers museossa vierailun myötä.

Paikan päällä pääsee tutustumaan orjakaupan historiaan, siihen vaikuttaneisiin tekijöihin sekä sen seuraamuksiin. Vierailijat voivat myös käydä tilassa, jossa orjia säilytettiin ennen markkinoille viemistä.

Kellarissa sijaitseva synkkä ja ummehtunut tyrmä (joka oli pienempi kuin meidän olohuone) saattoi pitää sisällään yli sata ihmistä. Eikä happea ollut edes nimeksi asti.  Ainoa valonlähde oli pienet raot seinässä, joiden takana orjia odotti kauppatavaran kohtalo.

20161002_135207

Tyrmä sekä vanhalle markkinapaikalle rakennettu muistomerkki vetivät meidät melko hiljaisiksi. Ja laittoivat taas asioita hieman uuteen perspektiiviin.

Vaikka ihmiskauppa on nykypäivänä laitonta toimintaa, niin historiaan se ei ole valitettavasti vielä kokonaan jäänyt. Sitä ei ehkä tehdä enää selkeästi meidän silmiemme edessä porkkanamarkkinoihin rinnastettavalla tavalla, vaan se on ottanut uuden ja modernimman muodon. Mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi ummistaa silmämme.

Meillä kaikilla pitäisi olla tasavertaiset oikeudet. Pidetään niistä kiinni.