#Kohti taivaallista Tansaniaa

Suuri seikkailu Tansanian rajalle ja siitä eteenpäin

Maanantaiaamu 19.9.2016.

Kello lähestyy kuutta ja joka puolella on vielä säkkipimeää.
Kadut ovat Mombasan keskustassa miltei autiot, lukuun ottamatta kahta kalvakkaa turreloista kipittelemässä rinkkoineen päivineen kohti linja-autoasemaa. Edes katukoirien katseet eivät nouse maasta. Kaikki tuntuvat vielä nukkuvan.

Unihiekkaisin silmin varustetut turdeloiset onnistuvat pimeydestä huolimatta löytämään oikean bussin. Ei muuta kuin silmät kiinni, mukava asento istuimella ja matka kohti Tansaniaa voi alkaa.
Seuraavan kerran voikin aktivoitua vasta Kenian ja Tansanian välisellä rajalla, Lunga-Lungalla. Tai niinhän me luulimme.

”We are here to take you there”

Tuttu reissuratsumme, Tahmeed-yhtiölle kuuluva bussi ehti körötellä noin puolen tunnin ajan Mombasan keskustasta poispäin kunnes koko auto tyhjeni. Tovin aikaa pälyilimme siinä hämillämme ympärillemme kunnes selvisi, että reitti käsittää myös lyhyen lauttamatkan joen yli. Eikä lauttamatkan aikana tietenkään saa olla sisällä autoissa.

Noh.. ei siinä mitään. Make sense. Ei muuta kuin ulos bussista ja etsimään tietä lautalle.

Ja siinä sitä sitten riittikin etsimistä. Lautassa nimittäin.

Jos nyt herätät ajatuksiisi mielikuvan matkasta Helsingin kauppatorilta Suomenlinnaan. Tai vaikka Katajanokan terminaalista lähtevän laivan Ruotsiin.
Huomaat kuinka helppoa on körötellä ensin raitiovaunulla paalupaikalle ja siirtyä siitä sitten väkijoukon mukana (jota tietysti kutsumme ruuhkaksi, vaikka se käsittää noin 20 henkilöä) sisälle lauttaan. Simppeliä, eikö vain?
Afrikassa asiat tietysti tehdään toisin.

Bussi ei jätä matkustajia mukavasti porttien eteen, josta voit sutjakasti vaihtaa kulkuvälinettä. Ei lähimainkaan. Matkustajat jäävät pois kauempana satamasta ja ensimmäinen tehtävä on löytää syrjäkujia apuna käyttäen reitti lautalle. Ympärillä on tungosta vähintäänkin rokkikonsertillisen verran ja joka puolelta kantautuu korviin matatujen ja niiden sisäänheittäjien älämölö.

Matkatavarat tietysti jäävät bussin kyytiin, joka taas ylläpitää juuri sopivaa stressitasoa siitä, että takaisin bussille on löydettävä. Tai muuten voimme vain vilkutella omaisuutemme perään kun se katoaa horisonttiin perävalojen tuikkiessa.

Noh, lautta löytyi. Jes.
Ei muuta kuin kannelle istumaan ja nauttimaan merituulesta puolen tunnin ajaksi.

Sitten ilmestyy challenge 2.
Lautta saapuu satamaan. Väkijoukko änkeää ulos, etkä tungokselta näe enää edes vilausta niistä ihmisistä, joiden muistelet matkustaneen kanssasi samassa bussissa. Saati sitten sitä bussia.

Onneksi jostain näkökenttään ilmaantuvat tutut ruutushortsit, joiden muistat istuneen jossain vaiheessa lähellä omaa istuintasi. Ripustaudut salamannopeasti niiden kantajan perään sivukujille ja päädyt sitä kautta lähettyvillä sijaitsevalle huoltoasemalle. Ja hetken kuluttua sinne kurvaa myös se tuttu reissuratsu matkatavaroineen.

Daa! Olisihan meidän pitänyt tietää, että bussi noukkii meidät takaisin kyytiinsä juuri tältä kyseiseltä huoltoasemalta. Vaikka samanlaisia asemia on myös tusinan verran vieressä. Nou hätä.

Sisään kiivetessämme kanssamatkustajat nyökyttelevät hymyillen päitään. Aivan kuin sanoen ”Jes, te selvisitte!”. Aavistelemme, että paikalliset pitävät salaa mielessään tilastoja siitä, kuinka moni turisti katoaa matkan aikana. 😉

Loppumatka kohti Dar es Salaamia lähtee sujumaan rattoisasti paikallisten kanssa keskustellen ja vinkkejä Tansanian elämästä kuunnellen.

Paikalliset bussiystävämme auttavat meitä myös rajanylityspaikalla löytämään oikeat virkamiehet viisumien hankintaa varten.

Pieniä ylimääräisiä sydämentykyksiä kuitenkin ilmenee, kun kuulemme, että viisumit pitäisi maksaa jenkkien dollareissa ja hintanakin olisi tuplat mihin olimme valmistautuneet. Meillähän on tietysti ainoastaan Kenian valuuttaa mukana ja sitäkin vain nippa nappa sopivasti viisumeihin.

Onneksemme aiemmin Mombasassa hankkimat tiedot pitävät kutinsa, eli rahat riittävät ja viisumin hintakin on oikea.

Mitä siis tästä opimme?
Ylimääräisiä jännäyksiä välttääksesi kanna aina esim. euroja tai dollareita mukana jemmassa. Joku 150-200 euroa riittää varmasti useimmissa tilanteissa. Eipä sitten tarvitse miettiä, että jää raja ylittämättä, kun täälläpäin ei näitä automaatteja ole eikä visakaan kelpaa.

Uusien passileimojen jälkeen matka jatkuu taas normaaliin tapaan ja uudet toverimme pitävät huolen, että pysymme mukana loppuun asti.
Perille saavuttaessa ruutushortsien omistaja hankkii meille jopa taksikyydin tinganttuun hintaan, jotta pääsemme turvallisesti hostellille.

Ei huono matka. Kesto 12h ja maksoi noin 15 €/hlö. Plus viisumi 50€.

Dar es Salaam

Dar es Salaam on suurkaupunki, jossa liikenne tuntuu ainakin Nairobiin verrattuna olevan maltillisempaa ja olemassa olevat liikennesäännöt näkyvät ihan käytännön asteella:
liikennevalot toimivat, kaistat kulkevat niille tarkoitettuihin suuntiin ja jalankulkijoillekin on omat käytävänsä. Roskiakaan ei katukuvassa näy läheskään niin paljon kuin Nairobissa.

Ihastuimme heti kaupungin aurinkoiseen ilmapiiriin, joka välittyi niin päivän säästä, kuin myös ihmisten käyttäytymisestä. Melutaso oli väkimäärästä huolimatta kohtuullista ja koska kaupungista löytyy kansalaisuuksia useampaankin eri lähtöön, ei meitä Mzungujakaan tuijoteltu juuri ollenkaan.

Satuimme vielä löytämään meidän kukkarolle sopivan hostellin noin 6 euron yöhinnalla (per hlö), joka tosin sijaitsi hieman kauempana keskustasta. Mutta vastapainona vierestä löytyi todella mainio street food-ravintola, jossa hinta, laatu sekä palvelu kohtasi kuluttajan. Ruoka oli tuoretta ja rasvaista, ja sen sai näppärästi kulutettua pois reippailemalla jalkaisin keskustaan.
Helppohan siinä oli sitten yhtyä paikallisten aurinkoisiin hymyihin. 🙂

Etsi kuvasta hostelli. 😉

Vietimme Darissa pari yötä, jotta ehdimme rauhassa selvittelemään kulkuyhteyksiä Sansibarin saarelle. Loppujen lopuksi päädyimme Azam Marinen lauttapalveluihin ja buukkasimme itsellemme paikat sen penkeille 32€/hlö.

Kaiken kaikkiaan Dar es Salaam näyttäytyi meille oikeinkin passelina kaupunkina, josta ei juurikaan pahaa sanottavaa löydy. Ainakaan tälläisen pikavisiitin perusteella.

Annamme sille peukun. Ja kiitämme taas kaikkia niitä kohtaamiamme ihmisiä, jotka pitivät meistä huolta! 😀

Dar es Salaamiin rannalta löysimme mm. vauvayksisarvisen sarven. ❤