#Lomaa lomasta

Keskiviikkona 7.9.2016 Kisumu oli enää pieni piste taustapeilissä, kun hyppäsimme ilta-auringon paisteessa taas bussin kyytiin. Tie vei tällä kertaa kohti Mombasaa ja tarkoituksemme oli päästä tsekkaamaan, että onko se meri todella niin sininen kuin väitetään. Rantaloma ja aurinko kuulosti tässä vaiheessa lähes taivaalliselta yhtälöltä, joten voitte vain kuvitella sen hymyn määrän, joka näiden kahden reissuroopeloisen naamavärkeissä loisti. Ainakin alkumatkan ajan.

Bussimatka Tahmeed-yhtiöllä maksaa noin 16 euroa/hlö ja matka-ajaksi annettiin aluksi 12h.
Mutta kuten voittekin varmaan jo arvata: Polepole.
Teimme matkaa Kisumusta Mombasaan kaiken kaikkiaan noin 16h. Ja kaikki tämä yhden vessatauon taktiikalla. Joten sillä reissulla eivät matkaeväät olleet turhan suuruudenhullut.

Ja koska kaikki pitkän matkan bussit pysähtyvät juuri sillä samalla ainokaisella huoltoasemalla ja juuri siihen samaiseen aikaan, niin suosittelemme mukaan kumisaappaita. Tai sukelluspukua. Jos nimittäin haluaa selvitä vessareissusta kuivin nahoin. 😉

Loppujen lopuksi köröttely taittui kuitenkin vallan sutjakkaasti musiikkia kuunnellen ja unta palloon kiskoen. Matka tuntui jopa lyhyemmältä kuin junailu Helsingistä Ouluun! (Mainittakoon, että mukaan olisi mahtunut myös toinen vessatauko Nairobissa, mutta nukuimme tyylikkäästi sen ohi. Oma moka.)

Siispä aamuauringon sarastaessa pääsimme vihdoinkin kohtamaan sen kuumankostean Mombasan. Ei muuta kuin rinkat olalle ja nokka kohti hotellia, jossa tietysti odotti huone omalla vessalla. 😉

Nyali

Ensimmäinen majapaikkamme Mombasassa sijaitsi keskustan ulkopuolella, lähellä Nyali beachiä. Sarpan synttäreiden kunniaksi apgreidasimme tasomme ja otimme pariksi yöksi vähän laadukkaammaan hotellin uima-altaineen päivineen (80 euroa/yö).
Ja siinä vaiheessa se todellakin tuntui todelliselta luksushotellilta! Meidän 70 neliöiseen huoneeseen melkein eksyi! Puhumattakaan siitä omasta vessasta…hehee.

Oli siinä synttärisankarin sitten hyvä kohdata vuosipäivä hedelmien, herkkujen ja upeiden maisemien keskellä. Not bad at all.
Vielä kun eräs hotellin jamppa jamppalainen kiipesi pihan palmuun hakemaan sankarille ylläriksi kookoksen, niin mitä muuta olisi voinut enää toivoa.

Paitsi ehkä synttärikakkua ja rakkaiden läsnäoloa. Mutta nekin hoituivat sosiaalisen median sekä lähiravintolan toimesta. Somen kautta sai vaihdettua kuulumisia ja ravintolassa tuli juustokakku laulun kera naaman eteen. On se elämä välillä helppoa. Asante sana. ❤

Mtwapa

Parin yön luksuslomailun jälkeen siirryimme toisen rannan läheisyyteen, Mtwapan alueelle. (Joka on tunnettu myös yökerhoistaan sekä tästä tietynlaisesta rakkausturismistaan. Mutta jos olet kuten me, eikä nämä kaksi asiaa ole juuri teikäläisen juttu, niin tekemistä löytyy myös niiden ulkopuolelta).

Mtwapan apartemento irtosi meille 25 euron yöhinnalla ja mukana tuli kevyet 80 neliötä asuinlääniä omalla keittiöllä.

Sekä tietysti kaksi uima-allasta. (Joka tosin aiheutti visaisia valinnan vaikeuksia päivittäin kuten kummalle altaalle tänään menisi köllimään. Rankkaa, u know?)

Ja koska kuumin lomakausi alkaa syyskuussa olemaan takanapäin, niin aurinkotuolit sekä lähialueet ammottavat tyhjyyttään. Joten hyvinkin omissa oloissa saa olla, mikäli näin haluaa.

Mtwapassa pääsimme myös kohtaamaan sen meren sinisen.

Ja kyllä. Se on sininen.

Ja pärskeet lyövät rantaan yhdessä simpukoiden kanssa.

Ja kaikki on kuin suoraan matkaoppaiden sivuilta. Ainakin meidän silmään.

Rantoja tuli tsekattua useammankin kappaleen verran, mutta ehdoton suosikkimme oli Mtwapassa sijaitseva Africa beach (tunnetaan myös nimellä Sunset Havanna Beach).

Siellä ei juuri muita käy kuin paikallisia (ainakaan tässä vaiheessa vuotta) ja valkoisen hiekan lisäksi rantaa kehystävät erilaiset luolat ja kalliot. Ja metsä. Keskellä rantavettä. Ja kyllä! Luit oikein; muutaman metrin päästä rantaviivasta sijaitsi pieni metsäntapainen puuilmiö. Siinä veden keskellä. How amazing is that!

Kyllä siellä kelpasi käydä joogailemassa aamuisin. Ja pääsipä Ilkkakin eräänä aamuna testailemaan myös nykytanssin saloja siinä samaisessa maagisessa paikassa. Ensimmäistä kertaa elämässään. Hyvä Ilkka! 🙂

Vastavuoroisesti Sarppa taas otti ensikosketuksensa laitesukellukseen, kun Ilkka kävi laittamassa sukelluskorttinsa ajan tasalle. Merenalainen maailma vei tietysti mennessään, eikä mennyt aikaakaan kun Ilkka jo sukelteli Intian valtameren syvyyksissä kilpikonnien, korallien ja kalaparvien keskellä. Haikalat jäivät tällä kertaa näkemättä. Olivat ilmeisesti lähteneet lomailemaan jonnekkin muualle.

Tässä lomailun keskellä mainittakoon myös se, että oma keittiö on pidemmän reissaamisen jälkeen muuten melkoisen luksusta!

Oli ihan parhautta päästä keittelemään omat superpuurot aamuisin!

Ja kun Mombasa esitteli meille ystävänsä, Muringa-superfoodin, niin ei siinä nokan koputtelemista enää ollut. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Ja kun pitkästä aikaa sai muutakin kupua rinnan alle, kuin pelkkää hiilaria ja rasvaa, niin vireystaso oli esimerkiksi treenaamisen suhteen eri luokkaa kuin aiemmin.

Meistä ja Muringasta taitaa tulla aika läheisiä ystäviä. Varsinkin nyt kun omat spirulinavarastot alkavat uhkaavasti tyhjentyä. Kiitos Afrikka kun autoit meitä löytämään toisemme. 🙂

Sen verran saimme itsestämme myös iltaiseen aikaan Mombasassa irti, että kävimme ensimmäistä kertaa ulkona ja määränpääksi muodostui paikallinen tanssiravintola. Olihan sekin nyt rankkaa. Katsoa ihmisten tanssimista samalla kun itse söi. 😉

Ravintolan ohjelmistoa rikastutti Ugandalainen (tanssi)show, joka käsitti kaksi playback-laulajaa ja yhden tanssivan pojan. Ja nämä kaikki esiintyivät erikseen. Sooloina. Ainakin neljän kappaleen verran. Monta eri kertaa. Ja playback oli sitä luokkaa, etteivät itse laulajattaretkaan jaksaneet enää illan mittaan edes esittää laulavansa. Mutta kampaukset olivat upeat!

Jossain vaiheessa iltaa paikallinen mattimeikäläinen päätti varastaa shown ja hyppäsi joraamaan lavalle. Itse esiintyjät vetäytyivät tällöin kohteliaasti sivuun (tai sitten he unohtivat, että heidänkin pitäisi olla lavalla. Hakuna matata. Polepole.)
Onneksi tämä mattimeikäläinen oli kerrassaan huikaiseva ja täysin tulessa liikkeidensä kanssa! Iso rispekti dudelle. Edes mimmien loppuillan twerkkaukset eivät yltäneet samalle levelille, vaikka melko taitavasti se peppu heillä pyörikin.

Rispekti tosin vähän karisi kun Dude alias Mattimeikäläinen päätti naurattaa yleisöä ja tsekata osaavatko ne länkkärit oikeasti muka tanssia. Näin ollen Seppänenkin joutui tietysti lavalle kinttua heittelemään. Eipä siinä auttanut muu kuin seurata perässä ja näyttää ne kaikista kuumimmat muuvit, mitä siihen hätään nyt sattui keksimään. Toivottavasti sieltä irtosi edes välillä jotain macarenaakin parempaa. 😉

Tämän myötä saimme noin viikon mittaisen Mtwapa-jaksomme hyvin paketoitua ja kaipuu takaisin tien päälle alkoi olla kova. Suuntana olisi nyt Tansania, jota varten siirryimme yöksi Mombasan keskustaan bussiaikatauluja selvittelemään.

Mombasa town

Lauantaina luovuimme rannikon raikkaista tuulista ja suuntasimme kaupunkiin, jossa riikkari raikaa ja liikenne tuntui olevan niin hallittua kuin hallitsematontakin kaaosta. Kuulostaa siis todelliselta winwin-tilanteelta, eikö vain? 😉

Liput Dar es Salaamiin järjestyivät niinkin nopeasti kuin seuraavalle aamulle, eikä hintakaan ollut kuin 15 euron kappaleluokkaa. (Hyvä jos sillä summalla pääsee matkustamaan edes Hyvinkäältä Helsinkiin.)

Siinä jäi sitten päivä aikaa nauttia kaupungin antimista, joka meille tarkoitti hyvää ruokaa (organic streetfood-ravintola, jossa esimerkiksi kahvi oli satumaisen hyvää) sekä Fort Jesus -linnoitukseen tutustumista.

Bonuksena mainittakoon, että vanhassa kaupungissa myös liikenne ja melutaso muuttuvat melkein olemattomaksi. Joten päivä oli kerrassaan näppärä.

Satuttiin löytämään myös kelpo hotelli, jossa pääsi lataamaan itsensä matkustuskuntoon 30 euron yöhinnalla. Ei muuta kuin seikkailu kohti Tansaniaa alkakoon!