#Luonnon helmassa

Lake Naivasha ja Crayfish-camp

Lauantaina 27.8 sanoimme heti aamutuimaan heipat St.Francis Guesthouselle sekä Nairobille ja hyppäsimme matatun kyytiin kohti Lake Naivashaa.

 

Ja mikäs siinä täpötäydessä menopelissä oli matkustellessa. Vielä kun maisemiakin pääsi ihastelemaan ihmisten päiden yli. Pitkästä aikaa ympärillä näkyi taas vihreyttä ja vehreyttä, joka toi mielialaankin ihan uutta vetreyttä. 😉 Eikä tuo kuuden euron matkalippukaan kovin paljoa lompakkoa verottanut.

Naivashan kylässä ensimmäinen havainto oli raitis ilma. Ja se tuntui ihan taivaalliselta. Oli kerrassaan mahtavaa hengittää niin, ettei keuhkoihin kulkeutunut miljoonia pöly- ja pakokaasuhiukkasia. Kyllä sitä osaa taas mm. Suomenkin luontoa tämän reissun jälkeen arvostaa.

Ja ilmanlaatu vain parani, kun matkustimme vielä toisella matatulla Crayfish-campille, ihan Lake Naivashan rantaan. ❤

Crayfish-camp on myös paikallisten suosima lomakylä-tyyppinen leirintäalue, jossa on rantabaaria, ravintolaa, uima-allasaluetta sekä mikä parasta: hevosia ja koiria.

Majoitusvaihtoehdoista voi valita joko perinteisen huoneen, telttailun tai ns.camping-majoituksen autossa tai veneessä (joista on tehty makuusopet maan kamaralle). Ja mehän tietenkin eksotiikan nälkäisinä valitsimme sen veneen. Koska se tuntui sillä hetkellä kerrassaan siistiltä ajatukselta.

Ja joo..ajatuksena ihan kiva. Ja käytännössäkin nämä vene/auto-ratkaisut soveltuvat varmasti yön taikka parin tarpeisiin. Mutta meidän aiottu yksi yö venähtikin sairastelusta johtuen neljäksi.

Joten oli siinä eksotiikkaa kerrakseen, kun sairastat kaltevalla vanerilla ja tilaa on juuri sen verran, että oma ego mahtuu sisälle veneeseen. Rinkoista puhumattakaan.

Bonuksena tietysti se, että öisin lämpötila Lake Naivashalla laskee sinne alle 10´c. Joten voitte vain kuvitella, miltä tuntuu kohdata se ensimmäinen ruokamyrkytys näissä olosuhteissa. 😀

Näistä kommervenkeistä huolimatta leirintä on kokemisen arvoinen. Varsinkin kun päiväsaikaan Crayfish tarjosi meille kompensaatiota yön koleisiin kokemuksiin.

Aamuisin oli mieletöntä könytä ulos veneestä, kun kuusipäinen hevoslauma oli heti siinä toivottelemassa hyvää huomenta. Ja vielä kun bongasimme toisilta leireilijöiltä jääneen matkapadan, niin pääsimme keittelemään kuumaa vettä pussikeittoja sekä pikapuuroa varten.

Eikä tuo nyt vallan stressaavaa ollut sitoa ystävyys-ihanuuksiltamme saatua läksiäislahjariippumattoa puihin kiinni ja lueskella kirjoja auringon paisteessa. (Terkkuja siis Suomeen. Riippumatto on ihku!) Not bad at all.

Kustannuspoliittisesti leirielämä toimi meidän kannalta myös moitteettomasti. Viikonloppuna veneily verotti semmoisen 40 euron verran ja arkipäivinä 20 euroa. Kuumaa suihkua ei ollut, mutta kuka sellaista nyt kaipaisikaan. 😉

 Hell´s Gate National Park

Kolmantena päivänä nousimme riippumatosta ja pääsimme nauttimaan matkan varsinaisesta tarkoituksesta: Hell´s Gaten luonnonpuistosta. Ja missionamme oli löytää Leijonakuninkaasta tuttu Jylhäkallio. Huhun mukaan elokuvan käsikirjoittajat ovat nimittäin saaneet innoituksen kalliolle juurikin tästä kyseisestä luonnonpuistosta.

 

Tulevaa rantakuntoa ajatellen vuokrasimme päiväksi pyörät (6eur) ja polkaisimme itsemme luonnonpuiston porteista sisään keskelle villiä luontoa.

Sisäänpääsy puistoon maksaa noin 30 euroa, mutta kokemus on varmasti jokaisen euron arvoinen. Harvemmin sitä itse ainakaan pääsee pyöräilemään seeprojen, pahkasikojen, paviaanien ja kirahvien keskellä. Useimmiten on kyllä yksi marakatti matkaseurana. 😉

Muutama tunti meni viilettäessä pitkin poikin puistoa ja eläimiä ihastellessa. Sen jälkeen siirryimme opastetulle kierrokselle Hell´s Gate Gorge -kanjoniin.

Oppaanamme toimi todellinen Masai soturi, joka viihdytti meitä tarinoillaan luonnossa selviytymisestä. Ja veren juomisesta. Se on kuulemma vahvojen jalkojen salaisuus. Että vinkkiä vaan kaikille tanssijoille; verta juomalla saatte kunnon voimaa pomppuihin. Me jätimme tämän vinkin vielä toistaiseksi käyttämättä.

Kanjonissa pääsimme kiipeilemään, patikoimaan, ryömimään ja vaikka mitä muuta. Kauan kaivattu suihkukin olisi ollut tarjolla kuumista lähteistä. On kuulemma niin kuumaa vettä, että meidän Masai soturi käy aamuisin keittämässä niissä kananmunat. Ja varmaan sen verenkin.

Jylhäkalliota itsessään emme tietääksemme nähneet, mutta jylhät olivat maisemat siitä huolimatta. Tomb Raiderin kuvauspaikkoja näimme kyllä sitäkin enemmän. Tai näin meille ainakin kerrottiin.

Kaikenkaikkiaan päivään mahtui kokemuksia ja elämyksiä suuntaan jos toiseenkin. Ja pyöräilyä semmoiset 20km. Plus tietysti patikoinnit ja kiipeilyt siihen päälle.

Ei huono näin kolmen päivän paaston jälkeen.

Päivä luonnossa verotti sen verran hyvin energiavarastoja, että uni maittoi illalla kaltevasta laverista huolimatta. Tosin energiavarastot taisivatkin tässä vaihessa olla melko nollissa.

Mutta ihanuutta oli. Ja menisimme uudestaan.

Suosittelemme seikkailunhaluisille ja luonnonläheisille ihmisille. Eli just sulle. ❤